Miten voikin ihmisen pää olla näin sekaisin, ettei kirjoittamaan pysty. Hyvällä tavalla kylläkin. Kai..
Olen nimittäin tässä vuodenvaihteen molemmin puolin päätynyt erinäisiä polkuja pitkin lukemaan ja katsomaan Youtube-pätkiä mm. sellaisista erittäin mielenkiintoisista, ja omaa (työ)elämääni koskevien pohdintojeni vuoksi ajankohtaisista aiheista kuin Luontaiset taipumukset, Sisäinen vs. ulkoinen motivaatio ja Tunnelukot, joilla kaikilla on iso vaikutus paitsi omaan, ihan takuulla myös ihan jokaisen ihmisen elämään. Tavalla tai toisella. Hyvällä tai huonolla.
![]()
Haluaisin niin kirjoittaa näistä, mutta vielä on kaikki uudet oivallukset niin sekavana vyyhtinä päässä, että mitään ei tule järkevässä järjestyksessä ulos. Siispä valitsin tähän yhden pienenpienen yksityiskohdan kaikista lukemistani, itselleni ennestään tuntemattoman, mutta jo nyt suuren vaikutuksen tehneen työelämän valmentajan (joka itse kutsuu itseään mielestäni osuvasti "Innostuksen oivalluttajaksi") Jari Saarenpään teksteistä. Ihan vaan siksi, että sopii niin hyvin tähän ajankohtaan, jolloin niin moni tekee niitä kuuluisia Uuden vuoden lupauksia, joista sittemmin luisuu takaisin vanhoihin tapoihinsa.
Kyseessä on Slight Edge-teoria, jonka mukaan ero menestymisen (itse käyttäisin mieluummin sanaa onnistuminen, koska jotenkin aina yhdistän menestymisen ikävästi rahaan) ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno. Ja perustelu tälle on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin looginen, että olen ihan vaikuttunut. Tai ainakaan en itse ole koskaan ajatellut asiaa näin yksinkertaisesti.
Lainaan tähän Jarin tekstiä suoraan:
Kyse on sinun jokapäiväisistä pienistä valinnoistasi – muista, että olet aina tekemisissä valintatilanteen kanssa. Valitset joko oikein tai väärin. Ei ole olemassa sellaista tilannetta, jossa voit jättää valinnan tekemättä. Joko otat keksin tai jätät keksin ottamatta, tai joko menet lenkille tai jätät menemättä. Huomaatko, kyse on aina valintatilanteesta? Joka kerta.
Kyseessä on usein niin helppo ja yksinkertainen valintatilanne, että et ymmärrä olevasi valintatilanteessa – valintatilannetta kuvastaa ainoastaan se, että useimmiten on helpompaa valita se väärä vaihtoehto ja oikean valinnan tekeminen vaatii hieman enemmän tahdonvoimaa. Mutta helppo valinta joka tapauksessa, koska kyseessä on niin pieni asia.
MIKSI VALITSEMME USEIMMITEN VÄÄRIN?
Koska vaikutukset eivät näy heti.
Mietitäänpä tätä hetken, koska tässä piilee koko ongelman ratkaisun avain. Miksi me ihmiset syömme tänä päivänä niin epäterveellisesti, liikutaan liian vähän ja lopetetaan aivan liian usein jokin uusi harrastus ennen kuin edes kunnolla pääsimme alkuun? Erilaisista dieeteistä ja muista huonojen tapojen muuttamisista puhumattakaan. Vastaus on yksinkertainen – koska mikään näistä päivittäisistä pienistä valinnoista ei vaikuta välittömästi. Eikä edes huomenna, eikä välttämättä ylihuomenna. Kun et heti huomaa valintatilanteesi seurausta, on helppo päättää väärin. Tulee tehtyä jokapäiväisiä pieniä vääriä valintoja, jotka eivät näy huomenna eikä ylihuomenna, mutta… jonakin päivänä nuo jokapäiväiset väärät valinnat kumuloituvat siten, että huomaat eron.
ELÄTKÖ OIKEASTI TÄSSÄ HETKESSÄ?
Meillä on vain tämä hetki. Menneisyys on aikaisempien valintojemme näköinen. Ja tiedätkö mitä? Tulevaisuutesi on täsmälleen tämän hetkisten valintojesi näköinen!
Näinhän se juurikin on (aina kun kyseessä on asia, johon voimme itse vaikuttaa). Yksinkertaista eikö vaan? Ja olen ihan satavarma, että kun sitä alkaa tiedostaa niitä omia jokapäiväisiä valintatilanteitaan ja pysähtyy jokaisen kohdalla tietoisesti miettimään, ottaako sen suklaan (ja toisen ja kolmannen vai syökö koko levyn) tai lasin viiniä tai mitä nyt vaan, eikä vaan tavan vuoksi ota, se johtaa ennenpitkää hyvään kierteeseen ja sitä kautta parempaan/terveempään tulevaisuuteen. Tai päinvastoin.
![]()
Arvatkaa, mitä mies kysyi, kun kippasin nämä Uuden vuoden aaton ostokset pöydälle?
"Toitko nakkeja?" (Kappas vaan, kun olikin ainoa vihannes, joka unohtui).
Ja vaikka aiheen esimerkit koskivatkin valintoja sen suhteen, mitä syödä tai juoda, tai kuinka vähän tai paljon liikkua, niin itse omalla kohdallani pyörittelen ennemminkin niitä isompia valintoja, joita olen oman muun elämäni suhteen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tai paremminkin: mitkä omaa hyvinvointiani ja tulevaisuuttani koskevat suunnitelmat olen valinnut jättää toteuttamatta sen sijaan, että olisin pistänyt toimeksi. Mutta koska menneitä on turha murehtia, keskityn sen sijaan tulevaan. Valinta kerrallaan.
Slight Edge-teoriaan liittyi kaavio, jota en nyt tähän kopioi, mutta poimin siitä kuitenkin nämä kaavioon liittyneet osuvat tekstit
"What's comfortable early, becomes uncomfortable later.
What's uncomfortable early, becomes comfortable later."
Siinä se.
Kehnohkoksi lopuksi pari menneen kuun sinisistä ja vaaleanpunaisista päivistä ottamaani kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen, mutta joita en raskinut poiskaan heittää, vaikka muutama päivä sitten olin jo kääntänyt ajatukset ihan täysin kevääseen. Niin se mieli muuttuu, kun talvi yllättää suomalaiset kesken tammikuun.
Jatkan oivaltamista ja palailen taas.
Leppoisaa loppiaista! Sellainenkin kun kohta on.