No ei sitten ihan nappiin mennyt ensimmäinen kierrätyskeikka.
![]()
Pakkasin pyörän tarakalle pari tiukkaa muovikassillista vastapestyjä ja viikattuja sekalaisia tekstiilejä aikeenani heittää ne iltalenkin ohessa poistotekstiilien kierrätyspajan keräyslaatikoihin. Ystäväni Tuijan vinkillä löysin nuolia seuraamalla perille, ja piha-alueella tovin haahuiltuani (ja varmaan vartiointiliikkeen kameraan päädyttyäni) tulin siihen tulokseen, että oikea osoite muovikassillisille ei voinut olla mikään muu kuin hervottoman suuri harmaa terässäiliö. Järkeilin näet päässäni, että tekstiilejä lähtee pakosti paljon enemmän kiertoon tätä kuin vaikkapa UFF:in kautta, koska poistotekstiileihin kelpaa ihan kaikki. Siispä säiliönkin on pakko olla suurempi. Pikkuisen kyllä manasin ilmeisen surkastuneita hauiksiani, kun en meinannut millään saada turkkilevyistä tehtyjä suuria kansia omin voimin raotettua niin paljon, että olisin saanut ujutettua kassit kannen raosta pohjattomalta näyttävään säiliöön. Etenkin kun säiliö oli niin korkeakin, että piti nousta ensin sellaiselle puiselle keikkuvalle telineelle, että ylipäätään yltyin kansille asti.
Sain kuin sainkin lopulta tipautettua tekstiilit terässäiliön uumeniin ja koitin miettiä tyytyväisenä, että "Tästä se lähtee" , mutta jotenkin ei vaan tullut sellaista toivottua onnistumisen tunnetta, vaan paremminkin epämiellyttävä olo siitä, että meniköhän homma nyt kumminkaan niin sanotusti säiliöön vai ei. Ihan pakko siis oli vielä uudemman kerran pyöräillä kierrätyspisteen ovelle ja kappas vaan, kun siinähän se pieni ja sievä keräyslaatikko nättinä nökötti oven pielessä.
![]()
Että jos ens kerralla tänne sitten...
Noooh. Tekevälle sattuu ja lähtipähän nyt sitten ne ensimmäiset nyssäkät ilmeisesti koko teollisuusalueen yhteisen roskiksen kautta ainakin takuupuhtaina ja viikattuina kaatikselle. Ja onneksi olin liikkeellä pyörällä, enkä auton takakontti täyteen jätesäkkejä sullottuna. Mitä lie sakkoja olisin kaupanpäälle saanut roskisten luvattomasta suurkäytöstä.
Mutta siis muuten olen ihan innoissani. Etenkin kun sain heti edellisen postauksen ihanan pitkässä ja vertaistuellisessa kommenttiketjussa mainioita vinkkejä siitä, mihin itselle tarpeetonta tekstiiliä voi toimittaa. Kirpparille kun ei kaikkea voi edes kuvitella vievänsä.
Tuulian ansiosta on nyt 4 pahvilaatikollista pestyjä ja mankeloituja lakanoita ja pyyhkeitä siististi pakattuina valmiina toimitettaviksi pakolaisten vastaanottokeskukseen sikäli mikäli sellainen tällekin paikkakunnalle kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen saadaan. SPR:lle jo soittelin ja kyselin neuvoa oikeasta osoitteesta, mutta sitä joudun vielä odottamaan. Myös ystäväni Tuijan vinkkaama poistotekstiilien kierrätystyöpaja TexVex on iso pelastus. Sinne kun tosiaan kelpaa ihan kaikki tekstiili. Parittomia sukkia tai vaikkapa sukkahousuja myöten. Rikkinäisyyskään ei haittaa, mutta puhdasta ja kuivaa pitää olla. Ihan superia! Kun kaikelle löytyy jatkokäyttöä, ei tarvi enää valita sitä itselle helpointa, mutta aina omaatuntoa kaihertavaa sekajäteroskis-vaihtoehtoa. Taas pienesti parempi omatunto, vaikken mikään ekologisuuden esikuva olekaan.
Tämänhetkinen raivausprojektini keskittyymuutaman kesän ja talven jäljiltä pyykkivuorien alle hautatuneeseen kodinhoitohuoneeseen (nimitys sille pienelle nurkkaukselle on lähinnä iso vitsi, mutta kuulostaa jotenkin paremmalta) ja sen lähitiloihin, jonne vuoret näyttävät salakavalasti vyöryneen myös.
Voin sanoa, että jos taannoinen sukkalöytö yllätti, niin olipahan jonkunmoinen shokki sekin, kun tajusin, kuinka järjettömän paljon meillä on pyyhkeitä. Niitä kun oli paitsi käytössä, myös kahdessa kolmesta eri likapyykkikorista (tämänkin piti aikanaan olla muka oma nerokas ideani, että on näitä pyykkikoreja sijoiteltuna muutamaan eri paikkaan, josta tosielämässä seurasi se, etten muistanut koskaan tyhjentää kaikkia) ja kaiken päälle vinot pinot puhtaan pyykin koreissa odottamassa kaappeihin pääsyä (joka siis on turhaa, koska yhdessäkään kaapissa ei ole tilaa).
Tuulian ansiosta on nyt 4 pahvilaatikollista pestyjä ja mankeloituja lakanoita ja pyyhkeitä siististi pakattuina valmiina toimitettaviksi pakolaisten vastaanottokeskukseen sikäli mikäli sellainen tällekin paikkakunnalle kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen saadaan. SPR:lle jo soittelin ja kyselin neuvoa oikeasta osoitteesta, mutta sitä joudun vielä odottamaan. Myös ystäväni Tuijan vinkkaama poistotekstiilien kierrätystyöpaja TexVex on iso pelastus. Sinne kun tosiaan kelpaa ihan kaikki tekstiili. Parittomia sukkia tai vaikkapa sukkahousuja myöten. Rikkinäisyyskään ei haittaa, mutta puhdasta ja kuivaa pitää olla. Ihan superia! Kun kaikelle löytyy jatkokäyttöä, ei tarvi enää valita sitä itselle helpointa, mutta aina omaatuntoa kaihertavaa sekajäteroskis-vaihtoehtoa. Taas pienesti parempi omatunto, vaikken mikään ekologisuuden esikuva olekaan.
Tämänhetkinen raivausprojektini keskittyy
Voin sanoa, että jos taannoinen sukkalöytö yllätti, niin olipahan jonkunmoinen shokki sekin, kun tajusin, kuinka järjettömän paljon meillä on pyyhkeitä. Niitä kun oli paitsi käytössä, myös kahdessa kolmesta eri likapyykkikorista (tämänkin piti aikanaan olla muka oma nerokas ideani, että on näitä pyykkikoreja sijoiteltuna muutamaan eri paikkaan, josta tosielämässä seurasi se, etten muistanut koskaan tyhjentää kaikkia) ja kaiken päälle vinot pinot puhtaan pyykin koreissa odottamassa kaappeihin pääsyä (joka siis on turhaa, koska yhdessäkään kaapissa ei ole tilaa).
Laskin, että pelkästään isoja kylpypyyhkeitä oli kuusikymmentä (!!), joista osaa en edes omiksi tunnistanut. Lienevät unohtuneet meille poikain saunailloissa ja varmaan jokunen on päätynyt meille jossain muualla vietetyistä vastaavista. Sikälimikäli pyyhe ei ole kauas puusta pudonnut. On nimittäin jäänyt mieleen, kuinka nuorempana kysyin kavereidensa kanssa saunailtaan lähdössä olevalta mieheltäni, että "Etkö ota ees pyyhettä mukaan?", johon sain vastaukseksi, että "Kyllä siellä jollain pyyhe on...". No sillai kai. Ja hiusharjakin varmaan joltain toiselta löytyy.. Että ei oo niin justiinsa nämäkään hommat. Voipi siis olla, että kotiin lähtiessä ei enää ole ollut täyttä varmuutta siitä, kellä se pyyhe tullessa oli ja kellä ei, joten yksi kerrallaan ovat sitten päätyneet jonkun kotiin, ja jonkun toisen ei. Ja veikkaan, että osa on jätetty mieluummin tänne kuin pakattu märkänä kassiin. Tässä syy, miksi olen pinonnut ne kaikkein kuluneimmat yksilöt saunailta- ja hallipyyhekasaan. Ei niin haittaa, vaikka unohtuu matkalle. Ja tiedän, että sama käytäntö on kavereittenkin perheissä, joten varmaan aikalailla tasan menee nämä hommat.
Mutta vaikka määrä oli jäätävän nolo, silti oli vaikeaa päättää, mistä pyyhkeistä (niistä todistettavasti itseostetuista) raskin luopua ja mistä en. Niin monesta kun tuli mieleen joku mukava muisto vaikkapa nyt perheen yhteisiltä lomareissuilta, joilta usein ostettiin nimenomaan ne rantapyyhkeet muistoiksi paikanpäältä. Tasmanian tuholainen, snif. Espanjalainen härkä, snif. Ja sama homma lakanoiden kanssa. Niissäkin kun oli ne tietyt lempparit ja legendat. Onneksi pojat on äitiään fiksumpia, ja kun pyörittelin käsissäni "Manuja" (Manchester United-jalkapallojoukkueen logoilla ja jonkun pelaajan kuvalla varustettuja pussilakanoita), vanhempi poika sanoi, että "Anna mennä vaan. Voihan se kato olla että joku pakolaispoika ilahtuu niistä ja on ihan, että "Oh, great! Manchester United, my favourite team..". No niinpä. Sinne vaan hyvillä mielin manut laatikkoon.
Heippa sit Herkulekset ja Manut.
Ja parit muut...
(muuttolaatikon kyljessä lukee max 15 kg ja se taisi tulla kokolailla täyteen,
koska pohja petti, kun nostin ensimmäistä)
Mutta siis juu. Edellisessä postauksessa mainitsin verkkokurssista, josta innostuin sen ajankohtaisen aiheen vuoksi. Vaan koska olen toistaiseksi edennyt kaikessa justiin päinvastoin kuin olisi ollut järkevää ja touhunnut ihan liian suurella intensiteetillä, on parempi, etten sotke kaikinpuolin asiallista kurssia tähän. On nyt vaan pakko saada saunan ja kylppärin ympäristö mahdollisiman pian tyhjäksi kaikesta, että päästään tekemään siellä pienimuotoista remppaa. Palaan siihen kurssiin jahka vähän tahti rauhoittuu ja pystyn pysähtymään ja kuuntelemaan ajatuksiani.
Tänään en enää aio palata kellariin, enkä kaappiin. Enkä kyytsätä yhtään kassia yhtään mihinkään. Ja koska tähänastinen kuvasaldokin on niin ankea, koitan vähän paikata tilannetta näillä puolukoilla, joita keräilin kentän reunamilta. Näyttävät kivoilta tuikkukupissa.
![]()
Tänään en enää aio palata kellariin, enkä kaappiin. Enkä kyytsätä yhtään kassia yhtään mihinkään. Ja koska tähänastinen kuvasaldokin on niin ankea, koitan vähän paikata tilannetta näillä puolukoilla, joita keräilin kentän reunamilta. Näyttävät kivoilta tuikkukupissa.
Tuskin tässä mikään puolustelu auttaa tai on edes tarpeen, mutta koitan nyt kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että ei olla 22 vuoteen muutettu mihinkään, joten pakostikin sitä kaikenlaista on sinä aikana nurkkiin kertynyt. Tekee alle 3 pyyhettä per vuosi...
Nyt päätän tämän nolon raporttini tähän ja toivottelen rattoisaa illanjatkoa!