LIIAN VÄHÄN, SOPIVASTI, LIIKAA, ÖVERIT...?

Moni tuntuu tällä hetkellä pohtivan, mistä viimeaikojen hiljaiselo blogimaailmassa johtuu ja millainen postaustahti olisi sopiva, liikaa tai liian vähän.

No. Meikäläinen ei ole moiselle uhrannut ajatustakaan, mutta sen sijaan taannoinen sukkalöytö pisti miettimään, että jos vaatekaapin raivausta parista sukkakorista aloittaessaan löytää kätköistään 52 paria valkoisia varrettomia nilkkasukkia, niin onko se yhdelle ihmiselle liian vähän, tarpeeksi vai kenties jo himpun verran liikaa, ellei peräti nilkkasukkaöverit?? Kyseessä kun kumminkin on vain ne puhtaat sukat, joiden lisäksi kodin erinäisistä pyykkikoreista löytyy varmaan toinen mokoma niitä, jotka "menevät pesuun heti sitten kun ne puhtaat loppuu kaapeista...". Eli näillä näkymin noin seitsemän ja puolen viikon päästä sikäli mikäli golfkelit jatkuvat niin pitkään, että sukkia edelleen tarvitaan pari per päivä. Ilman että pitää turvautua värillisiin versioihin, joita niitäkin oli äkkivilkaisulta toistakymmentä paria. 

Huuuuh. Että näinkin pitkälle olen edennyt jo muutaman vuoden aloittamista vaille valmiina olleessa kodinraivausprojektissani. Enää on jäljellä koko muu vaatekaappi, liinavaatekaappi, eteisen kaapit, kellari, vintti, kellarin ja vintin portaikot, "siivouskomero" (johon on siivottu piiloon kaikki se, mikä ei enää mihinkään muualle mahdu), lipastot, olohuoneen kaapit, piharakennus....

Suunnitelmissa ei ole mitään kevyttä kenttäsiivousta, vaan ihan todellakin raakaa raivausta. Pakko. Muuten ei mikään muu asia elämässä etene, koska pääkoppa on ihan yhtä sumppuinen kuin ympäristö. Enkä enää ikinä voi ostaa vaikkapa vaan haaveilemiani uusia lakanoita tai pyyhkeitä, jos en ensin hankkiudu vanhoista ja kauhtuneista eroon. Enkä myöskään pysty tekemään mitään mitä oikeasti haluaisin tehdä, ennenkuin olen hävittänyt ympäriltäni kaiken sen turhan, joka tällä hetkellä todellakin syö kaiken energian. (Juuri nyt haluaisin esim. valaa betoniruukkuja, osallistua keramiikkakurssille ja lasihimmelikurssille, olla ammattijärjestäjä, tehdä kesäkurpitsaranskiksia ja bataattihampurilaisia, sisustaa terassia, värittää, valokuvata, tehdä puutöitä, maalata ja tapetoida, ryhtyä kukkakauppiaaksi ja remontoida jo viime vuoden syyslomalla purkamani pikkuvessan..... Noin niinkuin joitakin ensimmäisenä mieleen tulleita mainitakseni).

Mutta mitä oikeasti teen? Mietin, että pitäiskö kumminkin vielä varmuuden vuoksi säästää muutamat sellaiset sukkahousut, joihin olen kiertänyt solmun sen merkiksi, että ovat jostain kohtaa rikki? Ihan vaan sillä, että jos vaikka kenkiä plankkailisin ja sitten niillä rikkinäisillä sukkahousuilla kiillottelisin....  Ja raskinko nyt kumminkaan heittää yhtään niistä kymmenistä iänikuisen vanhoista koti-T-paidoistani vihdoin ja viimein roskiin, vai veisinkö kumminkin ensin talliin vähän niinkuin väliaikaissäilöön, kun niitä autonpesuriepuja kumminkin aina tarvitaan, eikä niitä ole siellä ennestään kuin kolme täpötäyttä muovikassillista (ja voisin sitten katumapäälle tullessani hakea paidat sieltä takaisin..) Ei jumankekka sentään. Tätä menoa tulen ennemmin tai myöhemmin kaatumaan homman mahdottomuuteen valkoiset nilkkasukat jalassa. Huoh. Apuja on siis saatava, ja sitä varten kekkasin oivallisen kuuloisen verkkokurssin, jolle päätin toiveikkaasti osallistua (kun se kansalaisopiston himmelikurssikin alkaa vasta joulukuussa..). Mutta en uskalla sitä vielä sen enempää hehkuttaa ennenkuin näen, pystynkö sen avulla saamaan urakkaan jotain tolkkua ja vastauksia siihen, mitä oikeasti voi tehdä vanhoille videokaseteille, videoille, pleikkareille, pleikkareiden oheislaitteille ja kaikelle sille muulle tekniikalle ja tavaralle, jota on tässä vuosien varrella ollut niin kätevä kätkeä vintin liukuovien taakse.



Siihen asti pakenen edelleen heti työpäivien päätteeksi nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja kauniista maisemista niinkauan kuin ilmoja ja sukkia piisaa. Kohta koittaa sekin aika, kun tulee niin aikaisin hämärää, että iltojen pelikierrokset voi unohtaa.

Jaa niin. Jos minulta kysyttäisiin, millainen on hyvä postaustahti, niin sanoisin, että se on sellainen, joka itselle parhaiten sopii :). Joskin rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että itse en kertakaikkiaan millään pysty lukemaan yhdestä ja samasta blogista esim. viittä postausta, tai edes neljää tai välttämättä kolmeakaan postausta viikossa, vaikka kuinka blogista tykkäisinkin. Se on vaan sula mahdottomuus, jos lukulistalla on vaikkapa sata kivaa blogia. Tarkoittaisi sitä, että viiden postauksen tahdilla luettavana olisi 500 päivitystä viikossa. Ja jos jokaisen lukemiseen ja kommentin jättämiseen menee vaikkapa keskimäärin 5 minuttia aikaa, niin siitä kertyvät 2500 minuuttia tietäisi vajaat 42 viikkontuntia pelkästään blogien äärellä. Sitä varten pitäisi jo jättää päivätyö, ja siihen ei ikävä kyllä ole varaa :).

Että näin, Ihan vaan pikaisesti piti pari riviä kirjuutella...