Vähän ehti jo tulla sellainen olo, että mahdanko tänä vuonna jäädä kokonaan ilman kesäkukkia, kun aloin vissiin liian ronkeliksi ja tuntui, että mikään ei oikein nappaa.
"Se oikea" tuli kuitenkin yllättäen vastaan viime lauantain Kukkamarkkinoilla, joilla pyörin lähinnä yrtit mielessä.
Kaikkien värikkäiden kukkien keskellä nimeäni huuteli tämä valtava, vitivalkoisista kukista koottu amppeli, joka nyt vaan sattuu olemaan niin omannäköiseni kuin olla voi.
Koko komeutta en saanut kunnolla kirkkaassa auringonpaisteessa vangittua kuvaan, joten tulee muutamassa palasessa.
Amppelissa on Lobeliaa, Miljoonakelloja ja Verbenaa (kysyin nämä myyjältä, koska en ikinä itse muista tai ole varma, mikä on mitäkin).
Amppeliin en ajatellut komeutta jättää, koska vaatii paljon kastelua, enkä tykkää kun vesi lorisee samantien amppelin pohjassa olevasta reiästä yleensä ikävästi hihaa pitkin ulos.
Päätyy sen sijaan suureen valkoiseen ruukkuun ulko-oven pieleen. Tai siis päätyi jo.
Myös Kekkilän yrttilaatikko lasiterassilla sai vihdoin täytettä, kun istuttelin siihen minttua, sitruunamelissaa, basilikaa ja kokeeksi myös Uuden Seelannin pinaattia. Viimeistä tosin vaan yhden säälittävän taimen verran ja voi olla, että vaihdan sen johonkin muuhun, koska vaikuttaa siltä, että onkin ryöpättävää sorttia, eikä sellaisenaan babypinaatin tapaan syötävää niinkuin ostotilanteessa anettiin ymmärtää. No, ei ole iso vahinko todellakaan.
Yrttilaatikko on ollut yksi ehdottomasti parhaita hankintojani ikinä. On jotenkin niin superia, kun pääsee napsimaan vihreää käyttöön suoraan keittön ovelta.
Tänä vuonna kokeilen hyödyntää myös tuota tukiseinäkettä ja laitoin siihen Katin vinkistä kiemurtelemaan pari tuoksuhernettä. En tiedä, miltä tulevat näyttämään, mutta heti älysivät lähteä kiipeilemään.
Alahyllyllä pilkottaa pari irtoruukkua, joihin istutin yrttejä sillä mielellä, että voi nostaa sellaisenaan pöytään ja siitä sitten saa jokainen maustaa ruokansa tuoreilla yrteillä makunsa mukaan.
Liittyy siihen kauniiseen ikuisuusajatukseen, että jonain päivänä järjestän kesäkestit ystävville, katan pöydän kauniisti jaajaajaa. Toivottavasti joskus myös toteutan sen.
Kori on Parolan Rottingin kesän avajaisista ostamani tarjouskori ja siinä seilaa nyt rosmariinia, timjamia ja korianteria, jota opettelen syömään, vaikken sen mausta hirveästi piittaa.
Toisessa irtoruukussa on pelkkää basilikaa.
Illalla ilokseni huomasin, että kuistin vierustalla kasvava syreeni alkaa aukoa kukkiaan.
Myös naapurin mahtava, ikivanha, valtava omenapuu ilahduttaa kauniilla kukkasillaan. Meillä ei kukkia oman pihan puissa näy, koska ukkeli parturoi ne viime vuonna niin totaalisesti, ettei oikein jäänyt oksiakaan, joihin niitä kukkia voisi tulla. Mutta ihan varmasti meillä on kadun korkeimmat vesiversot..
Jos valkoinen mahtiamppeli oli kukkarintamalla "se oikea", niin sen toisen, tärkeämmän oikean kanssa juhlitaan muutaman päivän päästä 25-vuotishääpäivää. Tosin varsinainen "THE päivä" osuu tiistaille, joten se menee töissä, mutta toiveissa on, että viikon loppupuolella päästään pienimuotoiseen reissuun juhlistamaan yhteistä taivalta. Mutta ehkä kirjoittelen aiheesta erikseen ja kaivan hääkuvat esiin. Aikalailla eri vuosituhannelta on meikäläisen hääpuku viime viikonlopun takaiseen yksinkertaisen kauniiseen kuninkaalliseen hää-lookkiin verrattuna. Mutta silti se oma puku oli se ainut ja kaunein siinä hetkessä. Voivoi. Ihanhan tässä meinaa iskeä haikeus, joten parempi lopettaa tähän ja jatkaa toiste.
Iloa sinne <3