Lueskelin huvikseni muutaman vanhan postaukseni, ja sattumoisin kaikissa urputin omaa aikaansaamattomuuttani ja vetelyyttäni. Tai jotain.
Tuli jo sellainen olo, että olen oikea vuosisadan valittaja, joten päätin pistää äkkiä tekstit sivuun ja keskittyä muihin hommiin.
Olin viime viikolla onnekas ja sain pitää neljä vapaapäivää putkeen, kun helatorstain jatkoksi päätyi yksi viime kesän käyttämättömistä lomapäivistä. Tuntui ihan luksukselta. Eikä vähiten auringon ansiosta. Sitä muuttuu itsekin jotenkin ihan eri ihmiseksi, joka lämmön pehmittämänä päätyy yhtäkkiä vaikkapa lakkaamaan kynnet ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Iloinen yllätys oli se, että kotoa löytyi yksi sen verran vetreä kynsilakka, että tuli nätisti pullosta ulos ja levittyikin kauniisti. Siinä sitä sitten kului tovi jos toinenkin, kun vaan ihastelin poikkeuksellisen naiselliseksi muuttuneita käsiäni.
Helatorstaina sain houkuteltua ukkelin kaveriksi ulkoterassin pesuun. Tuli vähän lisää tehoja hommaan. Jopa siinä määrin, että lähti talven likojen lisäksi myös viime- tai toissakesäinen suojaöljy lautojen pinnasta, ja samalla romuttui toiveikas ajatukseni siitä, että tänä vuonna ei tarvitsisi öljyämishommiin ryhtyä.
Kuva ei kerro totuutta haalenneiden lautojen kunnosta. Oikeasti ero öljyttyjen ja öljyämättömien välillä on paljon, paljon suurempi. Ei kaikkein järkevin värivalinta ollut alunperin tuo tummanruskea justiin sen haalistumisen takia, mutta näillä mennään.
Saman kuvan yläkulmassa näkyy vappuaaton puhdehommina kaivamaani, sittemmin täyttämääni kuoppaa. Siihen upposi lopulta 600 litraa multaa, joten toiveita ehkä on, että sillä istuttamani pari pientä marjakuusta pärjäilevät. Hope so.
Tässä alapuolella pari kuvaa vappuaatolta, kun homma oli aluillaan. Jälkimmäisessä tyypillinen näyte meidän tontin maaperästä, joka siis on ihan ehtaa savea. Sellaista, josta lapsena pyöriteltiin käsissä sileitä palloja, kun ensin kasteltiin köntti vedellä.
Seassa oli vanhoja ruusupuskan juurakoita, mutta aika hyvin sain ne kaivettua ylös.
Vaan nyt äkkiä jotain vähän nätimpää tilalle. Esimerkiksi Lidlin espanjalaisia luomumansikoita, jotka oli oikeasti niin hyviä ja makeita, että olisin voinut uskoa, että ovat kotimaisia. Hinta tosin ihan eri maailmasta.
Lasiterassiakin on tullut uusien tuolien ja maton innostamana siivoiltua ja vähän muutenkin uudistettua.
Vanhoille, sekalaisille tyynyille tuli sohvalta lähtö ja tilasin Jotexilta vähän pirteämpiä tilalle. Ei näytä ihan niin haalistuneelta sohvaparkakaan enää, vaikka oikeasti sitä onkin.
![]()
Vanhoille, sekalaisille tyynyille tuli sohvalta lähtö ja tilasin Jotexilta vähän pirteämpiä tilalle. Ei näytä ihan niin haalistuneelta sohvaparkakaan enää, vaikka oikeasti sitä onkin.
Orvokille ostin kirppikseltä kaveriksi puujalustalla varustetun lasisen salaattikulhon parilla eurolla. Ei vaan mennyt kauaakaan, kun orvokkiparka nääntyi kuumuuteen ja sittemmin sen tilalle päätyi ehkä pitkäaikaisin ja sitkein haaveeni ikinä, jolle lopulta annoin hinnastaan huolimatta periksi. Päätin, että olen sen arvoinen.
Marimekon suuri ja kaunis, oliivinvihreä Urna-maljakko ei ole jättänyt rauhaan sen jälkeen, kun näin siitä ensimmäisen kerran kuvia Tainan kotoa. Sittemmin olen sitä silitellyt ainakin parissa eri Marimekon liikkeessä, muttei vaan ole luonto antanut periksi ostaa ennenkuin lankesin Finnish Design Shopin 20% alennukseen. Ja lisäksi sain tilaisuuden käyttää aiemmin "tienaamani" 15 euron lahjakorttini samaiseen liikkeeseen.
On se vaan niin kaunis, että ei kyllä yhtään kaduta. Päinvastoin.
Luonnossa ei vielä kasvanut mitään sopivan rentoa, joten kävin kukkakaupasta ostamassa pari Nigellan (?) eli Tarhaneidon (?) oksaa. Justiin tuollaiset kivan reuhut ja hauskan tillimäiset. Kaverina ihan vaan heinää. Näyttää kuvassa vähän sekasotkulta, mutta oikeasti ei. Olen ennenkin todennut, että kukkien kuvaaminen on vaikeaa.
Kesäkukkia en ole hommannut, koska en ole osannut päättää, mitä haluan vai haluanko mitään. Yrttejä sen sijaan olisi jo kova into istutella, mutta vielä ei ole torilla tai puutarhoilla ollut myynnissä kaikkea sitä, mitä olen ajatellut laittaa, joten ei auta kuin odotella.
Kevätmessuilta ostamani elämäni ensimmäiset mukulat (vai juurakoitako ne on?) istutin heti messuviikonloppuna ruukkuun ja jäin odottelemaan, josko mullan pinnalle joskus jotain nousee. Ja nousi aika piankin, mutta halusivat sitten kasvaa tuonne ruukun reunoille, vaikka keskellä olisi ollut hyvin tilaa..
Näistä on tarkoitus tulla isona Sinisarjoja
Äitienpäivä meni perinteisesti matalalla profiililla ilman lahjontaa tai mitään sen kummempaa erityishuomiota. Ukkeli kyllä olisi halunnut jälkikäteen maksaa maljakon, mutten siihen suostunut. Sanoin, että kerron kyllä jos tulee mieleen jossain kohtaa jotain, mitä oikeasti tarvitsen. Paljon parempi niin kuin satsata väkisin johonkin vaan sen takia, että on joku tietty päivä.
Olin vähän ajatellut, että voitaisiin porukalla grillailla kotona, mutta koska olisi tarkoittanut sitä, että joko kirjoitan ukkelille täsmäkauppalapun (rasittavaa) tai käyn vaihtoehtoisesti itse kaupassa, alkoikin laiskottaa ja päätettiin mennä Humppilan lasitehtaalle syömään. Siellä on yleensä tosi hyvä seisova pöytä, mutta nyt kyllä tuli sellainen olo, että hinta suhteessa tämänvuotiseen tarjontaan oli liikaa, vaikka ukkeli koittikin vakuutella, että äitienpäivänä ei lasketa. Itse en vaan voinut välttää laskemasta, paljonko tuli poikain lautasilleen valitsemille lihapullille hintaa per pulla..
Oikeasti siinä pöydässä pitäisi istua puoli päivää, että pystyisi syömään koko rahalla. Jos sittenkään.
Mitään kakkuja en edes yritä leipoa, eikä meillä niistä kukaan onneksi piittaakaan, mutta jälleen yllätin itseni iloisesti tekemällä elämäni ensimmäisen marjatriffelin. Eli siis latomalla ainekset kulhoon... Sopiva vaativuustaso meikäläiselle ja maku mitä mainioin. Joskin sokeria oli liikaa, vaikka vähensin sitä ohjeesta kolmanneksen.
Vielä on puolen kulhoa jäljellä, joten siitä sitten lusikoidaan niin aamu- kuin iltapalallakin.
![]()
Auringon ja lämmön myötä arkikin tuntuu jotenkin paljon lunkimmalta. Vähän niinkuin olis lomalla, vaikkei olekaan.
Harvemmin tulee normimaanantaina mieleen grillata itselleen töitten jälkeen makkaraa, mutta eilen se tuntui oikeinkin hyvältä idealta. Ja maistui myös. Ja ilalla vaan istuskelin terassilla lukemassa viime toukokuista lehteä ja söin popcorneja. Taisi siinä lasi viiniäkin mennä sivussa, kun kerran lomalla ollaan..
![]()
Olen säilönyt viime vuoden Koti ja Keittiö-lehdet ja kekkasin, että luen niistä aina kuluvan kuun numeron ihan niinkuin olis vasta äsken tipahtanut postilaatikkoon. Oikeasti kiva juttu, koska mikään ei ole vuodessa niin paljon muuttunut, että tuntuisi vanhentuneelta. Enkä toisaalta muista lehtiä niin hyvin ulkoa, että tulisi sellainen olo, että jaaniinjuu, tää on tää.
Aurinkoisena aamuna ei myöskään tunnu yhtään ankealta lähteä töihin, mikä toisaalta tuntuu vähän nurinkuriselta, koska eikös sitä mieluummin viettäisi aurinkopäivän ihan jotenkin muuten.
Kai se on se, että aamupalan voi syödä "ulkona", eikä tarvi laittaa valoja päälle, että näkee lukea lehden. Jotenkin pehmeämpi lähtö.
![]()
Kuisti on pohjoisen puolella ja sinne osuu mukavasti sekä aamu- että ilta-aurinko. Päiväauringossa tulisi liian pätsi, vaikka ovet saa koko seinän mitalta auki. Joskin lämpiää se näillä helteillä nytkin päiväsaikaan niin, ettei tule paljon oleskeltua. Tai siis tulisi, jos olisi kotona.
Ihanaa on myös se, että pyörällä voi polkaista töihin ihan just niissä vaatteissa ja kengissä, joissa aikoo päivänsä muutenkin viettää. Ei ole kauaakaan, kun piti laittaa pipo päähän ja sadehousut jalkaan.
Vielä on puolen kulhoa jäljellä, joten siitä sitten lusikoidaan niin aamu- kuin iltapalallakin.
Auringon ja lämmön myötä arkikin tuntuu jotenkin paljon lunkimmalta. Vähän niinkuin olis lomalla, vaikkei olekaan.
Harvemmin tulee normimaanantaina mieleen grillata itselleen töitten jälkeen makkaraa, mutta eilen se tuntui oikeinkin hyvältä idealta. Ja maistui myös. Ja ilalla vaan istuskelin terassilla lukemassa viime toukokuista lehteä ja söin popcorneja. Taisi siinä lasi viiniäkin mennä sivussa, kun kerran lomalla ollaan..
Olen säilönyt viime vuoden Koti ja Keittiö-lehdet ja kekkasin, että luen niistä aina kuluvan kuun numeron ihan niinkuin olis vasta äsken tipahtanut postilaatikkoon. Oikeasti kiva juttu, koska mikään ei ole vuodessa niin paljon muuttunut, että tuntuisi vanhentuneelta. Enkä toisaalta muista lehtiä niin hyvin ulkoa, että tulisi sellainen olo, että jaaniinjuu, tää on tää.
Aurinkoisena aamuna ei myöskään tunnu yhtään ankealta lähteä töihin, mikä toisaalta tuntuu vähän nurinkuriselta, koska eikös sitä mieluummin viettäisi aurinkopäivän ihan jotenkin muuten.
Kai se on se, että aamupalan voi syödä "ulkona", eikä tarvi laittaa valoja päälle, että näkee lukea lehden. Jotenkin pehmeämpi lähtö.
Kuisti on pohjoisen puolella ja sinne osuu mukavasti sekä aamu- että ilta-aurinko. Päiväauringossa tulisi liian pätsi, vaikka ovet saa koko seinän mitalta auki. Joskin lämpiää se näillä helteillä nytkin päiväsaikaan niin, ettei tule paljon oleskeltua. Tai siis tulisi, jos olisi kotona.
Ihanaa on myös se, että pyörällä voi polkaista töihin ihan just niissä vaatteissa ja kengissä, joissa aikoo päivänsä muutenkin viettää. Ei ole kauaakaan, kun piti laittaa pipo päähän ja sadehousut jalkaan.
Työmatkan alkupätkä.
Että semmoista täällä. Vähän niinkuin olevinaan kaikenlaista, muttei kumminkaan mitään ihmeellistä.
Muutakin tosin olen poikkeuksellisesti viime aikoina osteskellut kuin maljakon. Yhtä kaunista puseroa lukuunottamatta en mitään itselleni, vaan kotiin.
Yhtenä tämä simppelin kaunis Hakolan Lempi-hylly, joka päätyi vihdoin ja viimein tässä joku aika sitten uudelleen maalaamaani vintin portaikkoon. Takaseinä kun oli ihan tyhmän ruskea (ihan itse olin värin valinnut ja seinän maalannut) ja häiritsi vuositolkulla ennenkuin sain aikaiseksi tarttua uudemman kerran siveltimeen. Nyt on ihanan valoisa ja pikku viherkasvi ilmavassa hyllyssä justiin riittävä väripilkku. Ja tuolla hyllyn ostolla tienasin sen lahakortin, joka avitti siinä maljakon hankinnassa.
Ja että nyt oikein tulisi kimpoiltua asiasta toiseen, niin ilokseni ja hämmästyksekseni eilen huomasin, että olin saanut muutaman päivän sisällä 3 uutta lukijaa, ja kävinkin heti sen huomattuani kurkkaamassa, josko heillä olisi omaa blogia, mutta koska bloggeri valikoi kai nykyään lukijaprofiiliksi Google-profiilin, en päässyt sen pidemmälle. Ja nyt huomaan, että kaikki kolme ovatkin jo kaikonneet, joten eipä siitä sitten sen enempää. Voi toki olla Bloggerinkin aikaansaannoksia, koska on viime aikoina käyttäytynyt muutenkin erikoisesti.
Joka tapauksessa erityiset kiitokset teille kaikille uskollisille lukijaystävilleni, jotka käytte täällä siksi, että oikeasti haluatte <3
Kauniiksi lopuksi Herra Linssilude toivottaa kaikille iloista toukokuuta!