Ihmisen elämä on välillä niin kummallista.
Juuri kun ehtii tuuletella, että kaikki on hyvin ja energiaa piisaa ja mitälie yltiöpositiivista, niin eikös vaan seuraavana hetkenä tunne olevansa pelkkä maan matonen, joka möyrii itsesäälin mullassa, eikä edes tiedä, haluaako päästä sieltä pois vai hautautua mieluummin kokonaan.
Mieli on ollut jostain syystä ihan plääh viimeiset pari viikkoa, enkä edes tiedä, miksi. Tai tiedän osittain, mutten kokonaan.
Ihan niin syvälle en kuitenkaan kuvitellut vaipuneeni, että Neste K-huoltoasemien mainoslaulu laittaa nyyhkimään :). Oikeasti jotenkin vaan uppoaa niin hyvin tähän mielentilaan, että ihan odotan, milloin mainos taas jostain tuutista tulee. Yhyyyy...
MAAILMA ON KAUNIS
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
(Sanat Vexi Salmi)
Kertymä keittiön pöydällä
Huomenna perjantaina on syntymäpäiväni (ei tarvi onnitella), ja vaikka on iloinen asia, koska todistaa, että olen elossa, niin siitäkin olen kehittänyt jonkunlaisen ihme itsesäälin aiheen. Kotona ei ole mitään, mistä juhlan huomaisi, ei ketään kaveria, eikä muka yhtään mitään, ja ukkelillekin osuu se vuoden ainoa menonsa justiin tälle viikonlopulle ja mitälie, mikä kaikki on ihan turhaa ruikutusta, koska eihän mulla ennenkään mitään juhlia ole ollut ja ihan hyvin olen pärjännyt. Enkä edes piittaa juhlista, enkä lahjoista (no okei, jälkimmäisen kohdalla ehkä vähän valehtelin). Enkähän myöskään itse ole tehnyt mitään asioiden eteen, vaikka ihan hyvin olisin voinut pyytää harvoja ystäviäni viikonloppuna iltaa istumaan, mutten ole pyytänyt. Koska ei kukaan kumminkaan tule, kun kaikilla on aina jotain muuta tärkeämpää... Voi mooses, miten sitä voikin välillä olla näin pöllö. Luulen, että ihmisellä vaan on välillä joku ihme tarve kehitellä itselleen niitä itsesäälin aiheita, vaikka kaikki on oikeasti hyvin. Lupaan ryhdistäytyä :). Siihen auttaa esimerkiksi hiihto suksilla, joihin mies kielloistani huolimatta ehti sutia niin tahmaiset pitovoiteet, että niillä tarpoessa ei kertakaikkiaan pysty ajattelemaan muuta kuin eteenpäin pääsyä. Tuntuu kilometrikin kympiltä.
Koska Maailma on kaunis-kappaleen alkuperäinen esittäjä on Irwin, joka ei nyt tässä mielentilassa pärjää Neste K:n naisäänelle, koitin kuukkeloida korvaavaa esittäjää ja löysinkin vanhasta Voice of Finlandista kaunisäänisen Jessica Uussaren version (linkki tässä toivottavasti). Kaunista.
Yksinäinen
Oikeasti mikään ei ole oikeasti huonosti. Laitetaan Neste K:n piikkiin koko homma :). Saisi kyllä tarjota edes kahvit tästä hyvästä.
Luonnikasta viikonloppua!