Emma esitti toiveen viikon ruokapäiväkirjani julkaisusta, mutten voinut luvata (sori Emma :)), koska tiesin entuudestaan, että pitkäjänteisyyteni ei tule siihen riittämään. Ensinnäkin siksi, että syön niin usein, ja toisekseen siksi, että perusteellisena ihmisenä koen, että päiväkirja on heti pilalla, jos jää yksikin syöty manteli välistä...
Oli vissiin liian tuoreessa muistissa taannoinen 4 kuukauden ohjattu lihaskuntoremontti, jonka aluksi PT halusi nähdä, mitä syön. Ei riittäneet alkuunkaan ne pari aanelosta, jotka sain tehtävän toteuttamista varten, vaikka kuinka pienellä käsialalla koitin kirjoittaa. Ja taisi loppua lukukärsivällisyys PT:lläkin, koska totesi parin ekan päivän pöperöt luettuuan, että hyvällä mallilla on :).
Emman toive jäi kuitenkin takaraivoon oleskelemaan, ja koska olin sattumoisin juuri lainannut kirjastosta pari ravintoidolini
Tiina Hälvän uusinta kirjaa saadakseni taas vähän vaihtelua vakiosapuskoihini (joista suurin osa ennestäänkin Tiinan helppoja ja hyviä reseptejä), päätin yhdistää nämä kaksi asiaa ja paitsi testailla jotain uutta, myös tallentaa tänne löyhänlaista ruokapäiväkirjaa satunnaisessa järjestyksessä viiden päivän ajalta.
Hirmu palkitsevaa olisi tottakai, jos näistä joku saisi jonkunlaista inspistä tai vaihtelua.
AAMU- JA ILTAPALOJA
Perusaamupalani on ollut kokolailla vakio viimeiset sata vuotta, mutta viikonloppuna innostuin kokeilemaan vähän muutakin.
Tein mm. ensimmäistä kertaa itse granolaa, josta tulikin ihan hitsin hyvää ja mukavan pureskeltavaa.
Itsetehtynä säilyy lasipurkissa viikon päivät ja vähän mietitytti, noinkohan tulee noin iso satsi (uunipellillinen) siinä ajassa syötyä, mutta ukkeli olikin tietämättämi ratkaissut sen puolen. Oli syönyt yli puolet purkista ja kysyi, että "Saaks näitä muroja ottaa lisää?" (oli lusikoinut sellaisenaan maidon kanssa, mutten todellakaan halunnut alkaa valistamaan, mihin olin ne oikeasti tarkoittanut, koska kaikki vähänkään järkevä, mikä maistuu maksalaatikkomiehelle, on plussaa)
![]()
Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Sekoita kulhossa 3 dl luomukaurahiutaleita,
1 dl (luomu)kookoshiutaleita, 1 dl murskattuja saksanpähkinöitä, 1 dl kurpitsansiemeniä,
1 dl murskattuja manteleita, 1 dl vaahterasiirappia, 2 rkl appelsiinimehua, 1 tl vaniljajauhetta.
Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 10 min, sekoita ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia. Lisäile raakapuuroon, luonnonjugurttiin tai mihin haluat
Granolan innoittamana halusin kokeilla myös appelsiinigranola-tuorepuuroa.
Olen aiemminkin yrittänyt alkaa tuorepuurojen ystäväksi, mutta huonolla menestyksellä. Enkä ole ihan vakuuttunut, muuttuuko tilanne tämänkään kokeilun jälkeen, mutta sen voin sanoa, että niin täyttävää oli, että vaikka söin alle puolet annoksesta, se oli todellakin enemmän kuin riittävästi. Jaksoin hyvin käydä lenkillä ja uimassa pelkän puuron energialla. Normipuuro ei siihen riitä. Ja kun on lukioikään asti pakotettu joka ikinen kouluaamu syömään veteen keitettyä kaurapuuroa, ei se enää aikuisena jaksa niin innostaa.
Ohjeessa käytettiin lisäkkeenä paitsi granolaa, myös appelsiinin siivuja (itselläni mandariineja, koska olin käyttänyt kaikki appelsiinit tuoremehun valmistukseen), 1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia ja karhunvadelmia, joita en muista koskaan syöneeni. Ilokseni niitä löytyi Prisman hevi-osastolta, mutta ihan jäätävään hintaan. 125 g maksoi 4,15 euroa, joten eivät päädy kyllä ihan jokapäiväiseen valikoimaan, vaikka hyviä ja erityisen terveellisiä ovatkin. Toki nyt ei mahda olla mikään erityinen kotimaisten marjojen sesonki, joten hinnat lienevät sen mukaiset.
Sekoita kulhossa 2 dl luonnonjugurttia, 2 dl luomukaurahiutaleita (inan vähempi ehkä riittäisi),
1 tl chian siemeniä, 2 rkl appelsiinimehua (ensi kerralla laitan enemmän, niin tulee notkeampaa)
ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Lisukkeet päälle. (Kuvan annos on puolikas ohjeen mukaisesta).
Arkiaamuina ei todellakaan sen enempää aika kuin mielenkiintokaan riitä hedelmäsiivujen sommitteluun, vaan silloin kelpaa vallan mainiosti tuttu ja turvallinen, hyväksi havaittu aamupala, joka itselläni alkaa aina lasillisella yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan, joka päinvastoin kuin hapan makunsa antaa ymmärtää, neutraloi kehon happoja. Se myös edesauttaa ruuansulatusta, joten tällä lasillisella kroppa lähtee tavallaan heti aamusta käyntiin. Ja kun antaa veden hapettua, siitä tulee paljon pehmeämpää kuin suoraan hanasta laskettuna. Ainakin täällä meillä, jossa vesi on varsin kalkkista ja muutenkin "kovaa".
Muuten aamiainen koostuu yleensä kupillisesta mustaa kahvia, johon saatan lisätä teelusikallisen kylmäpuristetua kookosöljyä, siivusta tai parista jälkiuunileipää ("niitä kovia koppuroita" sanoo ukkeli), täysjyväleipää (Lidlissä mm. myydään tosi hyvää Realin tyyppistä, mutta vielä täydempää tavaraa) tai siemennäkkileipää, luonnonjugurtista, marjoista, pellavansiemenrouheesta (tällä viikolla vaihtoehtoisesti granolasta), pienestä lorauksesta hunajaa ja yhdestä pienestä tai puolikkaasta isosta keksistä. Jos keksit on loppu, päivä on kokolailla pilalla :).
Useimmiten leivän päällisinä suosimaani kylmäsavuloheen ja tilliin olen tässä viime aikoina ottanut pientä etäisyyttä. Osin siksi, että on alkanut kymmenen vuoden jälkeen kyllästyttää, mutta osin siksi, että hinta muutamalle siivulle on nykyään aika posketon. Ei sillä, että sillä olisi kokonaisuuden kannalta hirveää merkitystä, mutta noinniinkuin periaatteesta.
Tällä viikolla leiville on päätynyt lähinnä kalkkunaleikettä ja parsakaalisilmusalaattia, jota myydään pienessä rasiassa, mutta jota vaan riittää ja riittää, vaikka kuinka nyhtää.
Vaihtoehtona paahdettua täysjyväleipää, jonka päällä pari ohutta siivua vuohenjuustoa, avokadoa, ripaus merisuolaa, pienesti hunajaa, ja päällä jälleen keko silmusalaattia.
![]()
Välillä lisään kyytipojaksi keitetyn kananmunan tai jos olen oikein viitseliäs (viikonloppuina), korvaan perusaamupalan kasvismunakkaalla (esim. kesäkurpitsaa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, pari kananmunaa, pari rkl vettä, merisuolaa, mustapippuria).
Jugurtin ja marjojen tilalla voin syödä/juoda smoothien. Ja toisinaan en edes kaipaa sen lisäksi muuta, mutta useimmiten kyllä. Riippuu siitä, mitä aion tehdä päivällä. Treenipäivinä ei pelkällä smoothiella pitkälle pötki, vaikka täyttä ravintoa niistäkin toki saa, kun valitsee ainekset sen mukaan.
Vadelma-chiasmoothie on yksi vakiolemppareistani.
1 dl mantelimaitoa, 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, 1, 5 dl vadelmia,
1 tl vaniljajauhetta, 1 tl hunajaa, 2 tl chian siemeniä.
Voi juoda tuoreeltaan tai jättää yöksi jääkaappiin tekeytymään, jolloin muuttuu lusikoitavaksi.
Raikkaita vihersmoothieita (jotka eivät todellakaan maistu ruoholle), teen paljon, mutta nyt on ollut babypinaatista ja mintusta pulaa, joten ei nyt satu yhtään valmista kuviin.
Tapanani on pilkkoa raaka-aineita (esim. vihreä omena, pakastemango, babypinaatti, minttu TAI vihreä omena, avokado, banaani, babypinaatti) valmiiksi annoksiksi pakkaseen. Ei tarvi aamulla kuin kipata satsi blenderiin ja lisätä nesteet (vesi & luomuomenamehu tai vesi&mantelimaito) ja teelusikallinen viherjauhetta. Itse ainakin olen aamuisin sen sortin haahuilija, että aika vaan menee johonkin ennenkuin huomaankaan.
Iltapalat menevät kahvia lukuunottamatta kokolailla samalla kaavalla. Vaihteluksi itselleni riittää se, että jos aamulla syön jugurtin kanssa vadelmia, vaihdan ne illalla mustikoihin. Mutta iltajuotava on juttu, jonka haluaisin ratkaista jotenkin muuten kuin teellä, joka tympii, vaikka kaapista löytyy montaa eri lajia. En vaan ole erityinen teen ystävä. Viiniä voisin mieluusti juoda, mutta ei oikein ole kelpo vaihtoehto jokapäiväiseen käyttöön. Eikä vettäkään huvita enää illalla litkiä, koska juon sitä päivän mittaan pari-kolme litraa.
PÄÄRUOKIAKoska en ole mikään karjalanpaistin tuoksuinen kätevä emäntä, joka jaksaa viettää keittiössä tuntitolkulla patoja hauduttelemassa ja leipiä juureen leipomassa, arvostan sitä, että voin valmistaa ruuan tuoreista hyvistä aineksista käden käänteessä. Aika usein niinkin, että käyn ruokiksella kotona (edellyttää sitä, että olen mennyt töihin autolla, mikä vaatii tietoisen päätöksen aamulla, koska mieluummin kävelen) pyöräyttämässä pikalounaan ja syömässä sen. Meillä kun ei toimistolla ole sen enempää jääkaappia kuin mikroakaan, ja vaikka voisin sellaiset ihan hyvin hankkia, en oikeastaan halua, koska katkaisen mieluummin päivän lähtemällä lounaan ajaksi muualle. Enkä toisaalta edes halua tehdä töitä ruuanhajuisessa huoneessa. Keittiötä kun ei ole erikseen.
Näitä Tiinan terveellisiä pikaruokareseptejä on käytössäni ennestään useita, mutta tässä pari uutta kokeilua.
Ensimmäisenä lehtikaali-tomaattipasta, jonka ainekset ovat tässä. Määrät kuvassa toki vain viitteellisiä.
Pasta, oliiviöljy, merisuola (vaatii näköjään täydennystä), mustapippuri, lehtikaali, tomaatti, valkosipuli, oliivit ja feta. Siinä kaikki.
Proteiinipitoinen ja runsaskuituinen kikhernepasta oli itselleni uusi tuttavuus ja olin melko varma, ettei sitä normikaupasta täältä saa, mutta olin onneksi väärässä ja Prisman peruspastahyllyltä tämäkin ilokseni löytyi.
Alla valmis sapuska. Kokonaisvalmistusaika reilut 10 minuuttia. Lehtikaalin kun ehtii pilkkoa ja valkosipulit hienontaa samassa ajassa, jonka pastan keitinveden kiehumisen odottelu kestää. Pastan keittoaika 6-7 min, josta suosittelen maks. 6 min. Itse keitin inan liian kauan ja tuli turhan pehmeää.
![]()
2 annosta: 150 g kikhernepastaa, 100 g lehtikaalia, 2-3 valkosipulinkynttä, oliiviöljyä, rasia kirsikkatomaatteja, mustia oliiveja, 80 g fetajuustoa (seuraavalla kerralla vaihdan fetat halloumiin, josta tykkään lehtikaalin kanssa enemmän), merisuolaa ja pippuria.
Keitä pasta ohjeen mukaan, leikkaa lehtikaalista ruodit pois, suikaloi lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla, lisää kaali ja valkosipuli, ja kuumenna kunnes kaali alkaa vähän tummua. Lisää joukkoon kokonaiset tomaatit ja oliivit ja paista vielä 5 min. Kaada pasta tarjoiluastiaan, lisää kaali- ja tomaattiseos, mausta suolalla ja pippurilla, ja murenna lopuksi fetajuusto päälle.
Tämä on oikeastaan kokolailla sama kuin lemppareihini kuuluva halloumi-lehtikaali-paistos, jossa niinikään pyöräytellään kuumalla pannulla kaalit, valkosipuli ja tomaatit, maustetaan luomusoijalla ja lisätään päälle toisella pannulla kauniin ruskeiksi paistetut halloumit. Toimii hyvin ilman pastaakin, jos ei ole tarvetta suuremmalle proteiinimäärälle, jota taas tuosta pastasta saa.
Tässä toisen uuden kokeiluni, parsakaali-supersalaatin ainekset illan keltaisessa keinovalossa.
Pääraka-aineina jälleen uusi tuttavuus, Superriisisekoitus (sisältää punaista ja ruskeaa raakariisiä, vihreitä linssejä, kvinoaa ja kurpitsansiemeniä) ja parsakaali. Loput ainekset yrttikastiketta varten.
Ja tässä taas valmis sapuska, joka on varsin ravinteikasta ja täyttävää sellaisenaan, mutta käy hyvin myös lisukkeena. Itse syön usein samaa perusjuttua sekä lounaalla että töitten jälkeen, mutta riippuen siitä, paljonko tarvitsen tai olen kuluttanut energiaa, syön jommankumman sellaisenaan ja toisen sitten vaikkapa kalalla tai broilerilla lisättynä.
2 (isoa) annosta: 2 dl jyväsekoitusta (keitä ohjeen mukaan,
mutta korvaa suola 1/2 luomukasvisliemikuutiolla) ja 1 parsakaali, noin 250 gr
(irrota kukinnot, leikkaa varsi pieniksi paloiksi ja keitä noin 5 min).
Kaada tehosekoittimeen yrttikastikkeen ainekset 1,5 dl oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl hunajaa, 1 tl omenaviinietikkaa, 2-3 rkl sitruunamehua, ruukku tuoretta basilikaa, tuoretta lehtipersiljaa (itse laitoin persiljan puutteessa korianteria, koska koitan kouluttaa itseäni syömään sitä, vaikken pidä mausta), merisuolaa ja pippuria. Sekoita kunnes ainekset ovat hienontuneet hyvin ja lisää kastike jyvien ja hienonnetun parsan joukkoon.
Olin aikeissa tehdä jyväsekoituksen itse Tiinan kirjan ohjeella, mutta laiskuuttani skippasin sen, koska valmis Superriisi sisälsi liki täsmälleen samat ainekset. Ja tulee kyllä jäämään vakiovalikoimiin. Oli tosi hyvää ja ihanan pureskeltavaa. Ja tämä pöperö parani "vanhetessaan" yön yli jääkaapissa. Tuoreena ja lämpimänä yrttikastike oli omaan makuuni ehkä turhan hallitseva. Saatan myös tehdä sitä ensi kerralla vähän vähemmän, koska olen niin kuiva tyyppi, että tykkään kuivemmasta ruuastakin.
Tälle viikolle sattui myös yksi perusruuistani eli paahdetut uunijuurekset, joita oli aikomus tehdä joulunpyhinä, mutta ei sitten silloin kaivattukaan, joten hyödynsin juurekset nyt ennenkuin ehtivät nahistua. Osan tosin puristin mehuiksi.
"Niitä kovia mustia paloja" on ukkelin nimitys tälle ruualle, joka tässä tapauksessa sisältää punajuuria, porkkanoita ja sipulia, joiden päälle ripottelin rosmariinia ja timjamia,
paahdoin uunissa vain hieman pehmeiksi (noin 20 min) ja murustelin lopuksi fetajuustoa päälle.
Lounasruokalassa söin tällä viikolla pari kertaa. Siellä ei kuulu tapoihin kuvailla, mutta tässä kuitenkin hätäinen otos päivän annoksesta, johon valitsin punajuurikeittoa, rucolaa, marjamoussea ja ekstrana palan perunarieskaa (kai), jonka sijasta yleensä syön näkkäriä, mutta nyt ei huvittanut.
Ja tässä vihoviimeinen tähän viiden päivän jaksoon sattunut kotona kasattu pikaruoka savulohisalaatti.
Friseesalaattia, rucolaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, kurkkua, loimulohta, kananmunaa, tuoretta minttua,
sitruuna-avokadoöljyä, kurpitsansiemeniä ja limepippuria.
Valmistusaika pari-kolme minuuttia, jos kananmunat on keitetty aiemmin.
Siinäpä ne tälle viikolle sattuneet varsinaiset ruuat. Pari uutta ja muuten tuttuja.
En ole mitenkään erityisen vaihtelunhaluinen, ja huomaan, että tulee niitä omia hyviksi havaittuja suosikkeja aika usein pyöriteltyä muutaman päivän jaksoissa.
Tuoreessa muistissa on tosin nekin ajat, kun tuskailin "pakkoruuanlaiton" kanssa ja mielikuvitus riitti tasan makaronilaatikkoon, spagettiin&jauhelihakastikkeeseen ja kalapuikkoihin. Että on tämä nykyinen vaihtelu siihen nähden kumminkin aika paljon enemmän ja etenkin värikkäämpää. Joskin nuo edellämainitut kuuluvat edelleen ukkelin lempiruokiin (plus se maksalaatikko). Ja itseasiassa vähän tyrkytti omaa annostaan kuvasarjan jatkoksi.
Lautasellaan oli muutama päivä sitten hälle tekemääni makaronilaatikkoa, jota lämmitti pannulla ja lisäsi sekaan chorizo-nakkien palasia, joiden lisukkeeksi laittoi varmaan ihan kuvausmielessä muutaman punajuuren eli "niitä mustia paloja".
Arvaan, että osa teistä miettii noista ukkelin eväistä, että jess! joku sentään syö perheessä ihan kunnon ruokaakin :)VÄLIPALOJALuontainen ruokarytmini on neljä isompaa ateriaa päivässä neljän tunnin välein. Ei ole mikään opeteltu juttu. Sattuu vaan sopimaan omaan suht säännölliseen päivä(työ)rytmiini juurikin passelisti. Pysyy energia tasaisena pitkin päivää.
En tiedä, miten pärjäisin vuorotyössä tai muuten epäsäännöllisessä rytmissä, koska olen aika huono kestämään pitkiä ateriavälejä. Ensin tulee heikotus ja sitten muutun vihaiseksi.
Työpöydälläni on aina vesikannun lisäksi lemppareitani kuorimattomia manteleita, cashew- tai saksanpähkinöitä (joista en niin piittaa, mutta syön kumminkin hyvien rasvojensa vuoksi), kuivattuja karpaloita tai muita marjoja (tällä hetkellä mustia Luomu-mulpereita) ja tummaa suklaata (kaakaota 70% tai yli), jota syön palan silloin tällöin. Levy voi hyvin kestää pari-kolme viikkoa, mutta voi kulua nopeamminkin. En ole sen kummemmin tarkkaillut.
Lisäksi mukana käsilaukussa kulkee yleensä paitsi manteleita tai pähkinöitä, myös Stevialla makeutettuja lakuja siltä varalta, että joskus venyy ruokailuvälit reissussa liian pitkiksi. Hyvä pika-apu heikotukseen ja maistuvat hyviltä.
Jos joskus syön aamulla kotona vähemmän, otan vastaavasti töihin mukaan enemmän. Yleensä smoothien tai luonnonjugurtti-marjaseoksen.
Nyt meinaa turnauskestävyys loppua ihan justiinsa, mutta siltä varalta, että joku vielä jaksaa sinnitellä siellä ruudun ääressä, esittelen nämä pari kirjastosta lainaamaani Tiinan kirjaa. Aiempia teoksiaan olen ostanut itselleni, mutta nyt ei ole kaapissa enempää tilaa, joten nämä käyvät nyt vaan kääntymässä.
Vaikkei ainuttakaan reseptiä kirjoista kokeilisi, voin ihan todella lämpimästi suositella näitä ihan vaikka vaan kauniiden kuvien vuoksi. Ja itse ainakin olen näistä saanut paljon hyvää tietoa eri raaka-aineiden hyödyistä. Kaikki teksti on tiinamaisen lempeään, mutta asiantuntevaan tyyliin kirjoitettu.
Reseptit ovat luontaisesti gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria, joka on kaikkien muitten haittojensa ohella sekä nopeimmin ikääntymistä edistävä ruoka-aine että kuivan & atooppisen ihon vihollinen. Enkä kyllä keksi mitään, missä valkoisesta sokerista olisi hyötyä.
Itselleni ruoka on ensisijaisesti energianlähde, ja maku tulee vasta hyvänä kakkosena. Mutta vaikka olisi toisinkin päin, en vaihtaisi nykyisestä siltikään mitään.
Jos Luoja suo, täytän reilun kuukauden päästä 53, mutten kärsi "ikääntymisen mukanaan tuomista" vaivoista, mielialan heittelyistä, väsymyksestä, turvonneesta alavatsasta, flunssakierteistä, tummista silmänalusista, enkä oikeastaan mistään, ja haluan uskoa, että se on ruokavalion ansiota. Ja se taas on ihan puhtaasti Tiinan ansiota, että aikanaan kehoa alkalisoivaa PH-ruokavaliota päädyin kokeilemaan ja sille tielle jäin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Voihan kaikki toki olla pelkkää hyvää säkääkin, mutta siihen taas en usko, koska on kokemusta siitä toisenlaisestakin olosta ja olomuodosta, jotka muuttuivat niin selvästi, kun säädin syömisiäni entistä vihreämpään, tuoreempaan ja luomumpaan.
Mutta nyt lopetan. Sanonpahan vaan, että vaikkei lopputulos ole tämän kummempi, oli meikäläiselle sen verran haastava homma, ettei tule ihan äkkiä toistumaan. Parhaani yritin kumminkin :)
