TUSKAA TALVIRENKAISTA JA TORIMYYNNISTÄ. ILOA INSPIRAATIOPÄIVÄSTÄ.

Lauantai-iltapäivää lukuunottamatta mennyt viikonloppu kuului niihin, jotka olisin voinut suosiolla skipata ihan kokonaan.

Painajainen alkoi jokavuotisesta talvirengashelvetistä (pahoittelut karkeahkosta ilmaisusta, mutta vähempi ei nyt riitä), joka tuntuu aina meidän perheessä olevan minun syyni, koska olen niin hankala, etten halua/uskalla liukkailla talvikeleillä ajaa kesärenkailla.

Aivan sama, vaihtaako renkaat mies vai rengasliike, niin aina saan kuulla kunniani. Ihan kuin talventulo olisi meikäläisen vika.

No. Edellisessä autossa meillä oli vaan yhdet vanteet (ei kannata kysyä, miksi), joka tarkoitti sitä, että renkaita ei voinut itse vaihtaa, vaan piti aina rengasliikkeessä käydä pari kertaa vuodessa puljaamassa kesä- ja talvikumit vanteille ja pois. Mutta ikinä sitä ei voinut tehdä ajoissa, vaan aina vasta silloin, kun oli viimeinen pakko, joka taas johti siihen, että mies sai rengasliikkeestä pauhut, koska aina soitti siihen pahimpaan kiireeseen, ja minä sitten sain ne samat pauhut mieheltä tuplana takaisin, koska se olin minä, joka olin pakottanut ukkelin puhelimeen.

Ajattelin, että nyt homma helpottuu, kun nykyisessä autossa on kesä- ja talvirenkaat valmiiksi vanteilla, ja mies voi näin ollen suorittaa renkaanvaihdon perinteiseen malliin ihan itse, ja säästytään molemmat jokavuotiselta "asiakaspalautteelta".

Mutta siitähän se vasta soppa syntyi. Auto ei ensinnäkään mahtunut talliin, vaikka tyhjensin sieltä polkupyörät, golfbägit ja kaiken mahdollisen pois tieltä. Tai siis kyllä auto mahtui, mutta ukkeli tunkkeinensa (joka sekin oli kuulemma ihan lelu) ei. Saati että olisi vielä jäänyt tilaa työskennellä. Siitä tuli meikäläiselle heti ensimmäinen miinusmerkintä. Toinen tuli siitä, kun talliin mahtumaton auto piti peruuttaa takaisin pihalle, jossa tuiskutti lunta ja oli jo pimeää (viimeinen niitti).

Katsoin siis parhaaksi lähteä "hoitelemaan asioita" muualle, mutta lupasin palata soitosta heti, jos öljykattilan ryytynyttä pumppua pyynnöstäni korjaamaan tulossa oleva putkimies ilmestyy paikalle. Hänen kun oli pitänyt tulla jo edellisenä päivänä, mutta ei näkynyt. (Kiireinen putkimies kyllä ehdotti jo alunperin puhelimessa, että voisi antaa ohjeet ukkelille, koska homma oli kuulemma varsin yksinkertainen, mutta valehtelin, että mies ei ole kotona, koska tiesin, että kun on hermo jo muutenkin pinnassa vaimon aiheuttaman talven takia, on parempi etten edes ehdota. Etenkin kun pannuhuone kuuluu meillä omaan vastuualueeseeni, halusin tai en).

No, ei kuulunut soittoa sen enempää putkimieheltä kuin ukkeliltakaan, joten arvelin, että voisin reilun tunnin päästä palata kotiin, jossa tilanne olisi jo varmaan rauhoittunut, mutta taas tuli tehtyä väärä arvio.

Ukkeli pyöri pihalla hermostuneena puhelin kädessä, ja kesärenkaita oli pitkin kenttää. Kolme oli kuulemma lähtenyt ihan nätisti irti, mutta viimeisen renkaan viimeinen pultti pyöri ympyrää, eikä rengasta näin ollen saanut pois paikaltaan.

Oli kuulemma joku rengasvarkauksia estämään tarkoitettu lukkopultti, johon tarvitaan erikseen avain, jollaista tietenkään ei löytynyt ennenkuin mies oli runnonut pultin väkisin irti. 

En uskaltanut jäädä paikalle lisäkysymyksiä esittämään, vaan katsoin parhaaksi siirtyä sisätiloihin, jonne ukkelikin aikanaan palasi ihmeen lauhkeana. Oli vissiin kumminkin ihan tyytyväinen, että homma tuli tehtyä ja saa taas olla kevääseen asti rauhassa.


Tähän väliin on pakko pahoitella mahdollisimman huonosti kertomuksen kanssa yhteensopivia kuvia, mutta en kertakaikkiaan kestä nähdä täällä yhtään kesä-, enkä talvirengasta. Ja toisaalta saan tässä kehnohkoa aasinsiltaa pitkin tilaisuuden tallentaa lauantain tapahtumassa räpsimiäni kuvia, joiden ympärille en nyt lähde erikseen kirjoittelemaan mitään sen kummempaa. 

Torstain talvirengas-episodin jälkeen aloin perjantaina vapaapäivän kunniaksi siivoamaan autotallia, jossa hermostuin yhteen talvirengaspinoon, joka ei mielestäni ole liikkunut viimeiseen pariin vuoteen mihinkään. Muut kolme pinoa tunnistin kuuluvan olemassaoleviin autoihin.

Ensin ajattelin ehdottaa ukkelille, että vie pinon johonkin. Ihan sama mihin. Mutta koska ennakoin, että ajoitus on sattuneesta syystä huono, ja hommalle ei todennäköisesti tapahdu mitään, päätin sittenkin laittaa renkaat Toriin myyntiin. Ajattelin, että säästyy paitsi poisviemisen vaiva, myös mahdollinen kierrätysmaksu. 

Kerkisin jo miettiä, että laitan ilmoituksen  "annetaan"-otsikon alle, mutta koska kyseessä oli ihan siistit vanteet ja niissä kelpo kitkarenkaat, ja koska näin kuitenkin vaivaa valokuvien kanssa, laitoin hinnaksi koko setille 40 euroa ja myyntitekstiksi virallisen diibadaaban lisäksi, että "...talossa ei enää ole renkaisiin sopivaa autoa ja vaimolla meni tilasyöppöihin hermot...". Ajattelin, että on riittävän uskottavaa, eikä kukaan epäile kyseessä olevan varastettu tavara, vaikka hinta oli mitä oli. Ja siis ilmoituksen tein ukkelin nimissä. Ajattelin, että on uskottavampi tuo vaimon hermojen menetys miehen kirjoittamana.

Mutta eihän se ilmoituksen tekeminen ihan niin helppoa ollutkaan, kun olisikin pitänyt osata valita oikea keskiön koko, pulttijako ja pulttien koko. Ja vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon. Oli siis pakko ottaa riski ja pyytää mies apuun. Sanoi, että kirjoita siihen, että ovat "neloskoppaisen Golfin renkaat", niin siitä kuulemma kaikki tietää loput.. 

Tein työtä käskettyä, vaikka vähän epäilyttikin tuo tiedon tarkkuus ja se, että eikö ne vanteet muka mihinkään muuhun automalliin kelpaa ja kuinka monella ilmoituksen lukijalla sattuu olemaan juurikin se neloskoppa, mitä ikinä tarkoittaakin...

No, ei varmaan viittä minuuttia kauempaa mennyt ilmoituksen näppäilyn jälkeen, kun ensimmäinen ostaja ilmoittautui ja kertoi lähtevänsä samantien 50 kilometrin päästä hakemaan renkaita.   Jess! Mutta siinä kohtaa itselleni tuli mieleen, että en ollut nähnyt missään vanteiden kiinnitykseen tarvittavia pultteja, eikähän sitä vissiin voi vanteita ilman pultteja myydä. Olkootkin, että hintaa renkailla oli kympin kipale.

Lähdin siltä istumalta talliin etsintähommiin ja löysinkin ylähyllyltä mustan kangaspussukan, jossa oli kuin olikin tarpeellinen määrä pultteja, jotka jätin pussissaan vannepinon päälle, että ymmärtää sitten ukkeli varmasti antaa ne ostajan matkaan, kun itse en ajatellut olla silloin kotona.

Ja mitä sitten tapahtui?  

Kun ostaja oli ajellut (neloskoppaisella Golfillaan...) hakemaan renkaat ja todennäköisesti jo kerinnyt takaisin kotiinsa, ukkelille pälkähti päähän, että eihän se sittenkään ollut nelos-, vaan vitoskoppainen se volkkari, jonka renkaat olivat kyseessä... Eli pulttijako ei näin ollen ollutkaan se, mitä oli ilmoituksessa luvattu, vaan tuli tahattomasti huijattua, ja siitä seurasi hirmu omantunnon tuskat. Etenkin, kun selvisi sekin, että ne pultit, jotka kaivoin sieltä ylähyllyltä, olivatkin perheen varusmiehen talvirenkaiden vanteisiin kuuluvat, eivätkä ollenkaan niihin, joiden matkaan lähtivät. Eli nyt oli ostajalla paitsi väärät renkaat, myös väärät pultit ja meillä ukkelin kanssa tenkkapoo sen suhteen, että milläs nyt kiinnitetään viikonloppuna kesärenkailla lomille liukastelevan (Luojan kiitos, isot tiet olivat kuivia) sotapojan talvirenkaat, joihin ei kuulemma kesärenkaiden pultit sopineet, koska jommatkummat vanteet olivat jotain muuta materiaalia kuin toiset ja reiät siksi erikokoiset. Tai jotain...

Ei auttanut se, että muistin, että "No onhan meillä ne Torista tienatut neljäkymppiä". Ei kuulemma saa pultteja sillä rahalla..

Ja oikeasti tämän tarinan käänteet eivät edes lopu tähän, mutta nyt on jo pakko vaihtaa aihetta.







Talvirenkaat olivat lopulta pieni harmi viikonlopun muiden todellisten harmien rinnalla, joiden ajattelusta koitan paeta kirjoittamalla tätä tekstiä.

Mutta huolenaiheiden sijasta palaan hetkeksi lauantain bloggaritapahtumaan, josta postauksen kuvat ovat peräisin.

Yksin en olisi kyseiseen häppeningiin rohjennut, tai edes halunnut lähteä, koska olisin tuntenut oloni totaalisen orvoksi, vaikka tiesinkin, että paikalla on tuttujakin. Mutta koska sain kutsun aveciksi juurikin Soilelta, joka on paitsi hyvä ystäväni, myös kokenut konkari, lähdin ilomielin mukaan. Ollaan molemmat sellaisia jalat maassa- tyyppejä, ja tiesin, että Soilen seurassa on paitsi ihanan "tavallista" ja mukavaa, myös turvallinen olo. Ja niin olikin. Pöllöiltiin vaan paikasta toiseen ja inspiroiduttiin vaihtamalla koko vuoden kuulumiset kerralla.







Huomenna suuntaan töiden jälkeen Suomen Turkuun Rajalan digijärkkärijatkokurssille. Ja samalla noudan myymälästä launtai-iltapäivän innoittamana Rajalan verkkokaupasta tilaamani valovoimaisen, mutta erittäin edullisen objektiivin. Sekin oli Soilen ansiota, että vinkkasi tarjouksesta, joka päättyi sunnuntaina. Kivaa. Toivottavasti vaan älyän siellä kurssilla edes jotain. Objektiivia pääsin omassa kamerassani Olympuksen pisteellä testaamaan ja oli kyllä hyvä!