SUKLAATERAPIAA TAMPEREELLA

Jos maailma murjoo tai muuten vaan kyllästyttää, usein käynti Tampereella auttaa..

Ja jos vielä tietää, että lauantai-aamun ohjelmassa on ensimmäisenä vuorossa visiitti suklaatehtaalle, sitä jotenkin sietää herätyskellon ääntäkin paljon paremmin. 

Dammenbergin suklaatehdas ei ollut itselleni ennestään tuttu, mutta nyt on. Kiitos siitä kuuluu blogiporukkamme puuhanaiselle Pepille, joka oli iskenyt silmänsä Dammenbergin yrittäjään ja toimitusjohtajaan Marko Iso-Kungakseen ja järkännyt meille tämän makoisan vierailun.

Kuvassa isäntä itse kädessään aitoa kaakaopuun hedelmää kuvaava pötikkä, joka kätkee sisäänsä laadukkaan suklaan tärkeintä raaka-ainetta eli kaakaopapuja. (Ja meikäläinen kun oli kuvitellut, että pavut kasvavat puussa sellaisina pieninä yksittäisinä juttuina. Tai siis papuina... Mutta aina sitä oppii ja onhan se tietty paljon kätevämpää, että luonto on paketoinut pavut noinkin kompaktisti, niin pääsee kerääjäkin helpommalla. Luulisin..).

Kaakaopapumursketta. Kovaa, mutta maukasta. 

Marko kertoi suklaan historiasta ja valmistuksesta ja kaikesta niin paljon faktaa, etten muista siitä juuri mitään :). Paitsi sen, että jos suklaalevy maksaa kaupassa alle puoli euroa, sillä ei ole suklaan kanssa mitään tekemistä. Tai jos konvehteja pystyy syömään kokonaisen rasiallisen, eipä ole niilläkään. Todistettua nimittäin tuli, että edes meidän 8-henkinen testiryhmä ei pystynyt tyhjentämään tarjotinta, johon Marko oli kerännyt maistiaisia muutamista heidän lukuisista tuotteistaan. Itseni puolesta en olisi vetoa tässä syöntiurakassa alunperinkään lyönyt, koska suklaata kuluu sen verran vähänlaisesti, mutta muuten olen kyllä todella hämmästynyt siitä, että tarjotin voitti porukan, johon sentään kuuluu ehdottoman kovia luita kaiken makean syönnin saralla ;).

Maun puutteesta ei todellakaan ollut kyse vaan siitä, että kaikki mitä oli tarjolla, oli todellakin täyttä ja ehtaa tavaraa. 

Siitä sitä olisi saanut mättää herkkuja menemään niin paljon kuin haluaa.

Tumman luomusuklaan ystävänä olin erityisen ilahtunut siitä, että Dammenberg on alunperinkin lähtenyt kehittämään ja valmistamaan tuotteita siltä pohjalta, että ne sopivat mahdollisimman monelle. Yksikään suklaista (ja voin vakuuttaa, että niitä on paljon!) ei sisällä  tippaakaan pähkinää, gluteenia tai kananmunaa. Myös suklaata ilman soijaa, maitoa ja sokeria löytyy Dammenbergin valikoimista.

Tässä ihan vaan muutama satunnainen otos..

Dammenbergin suklaatehdas sijaitsee Lempäälässä ja samassa yhteydessä on myös suklaapuoti, josta herkkuja saa ostaa irtotavarana vähän samaan tyyliin kuin pennin nallekarkkeja aikoinaan. Aitoa puotimeininkiä siis.

Valitettavasti en onnistunut ottamaan puodin puolelta kuvaa, koska tiskillä oli sattumoisin ruuhkaa... ;)

Mutta jos nyt yhtään tuli sellainen olo, että alkoi suklaahammasta kolottaa, voin ilokseni kertoa, että Dammenbergiltä löytyy myös verkkokauppa (klik).  Ja yrityksen kotisivuilta bongasin Facebookissa käynnissä olevan kilpailun, jossa voi ehdottaa uusia makuja irtosuklaisiin ja samalla saada mahdollisuuden voittaa itselleen 2 kg suklaata. Ei pöllömpää. Joskaan ei ihan helppoakaan se oman makuyhdistelmän keksiminen, kun tuntuu, että kaikki on jo keksitty.

Voi olla, että menee jo liioittelun puolelle ja tulee sanomista, mutta en yhtään ihmettelisi, että jos nyt vaikkapa haluaisi teettää blogilleen oman nimikkosuklaan (tai suklaisia käyntikortteja...), sekin Dammenbergillä onnistuisi.

Terapiapäivä ei suinkaan päättynyt tähän, vaan suorastaan vasta alkoi, mutta tulee niin hervottoman pitkä postaus, jos kaiken koitan yhteen pötköön survoa. Suklaa saa nyt siis kunnian esiintyä ylhäisessä yksinäisyydessään ja jatkan muilla aiheilla heti kun pystyn kykenemään.




Kiitos vierailusta Dammenberg!