Kaikkea otsikossa mainittua on tänä syksynä tiedossa. Toivottavasti myös kauniita kuulaita kelejä ja kaikinpuolin seesteistä meininkiä, mutta pysyttelen nyt niissä asioissa, joihin voin itse vaikuttaa.
Kelitoive toteutui viime lauantai-iltana ja otin pitkästä, pitkästä aikaa kameran mukaan ja lähdin järvenrantaan kuvailemaan ja kuulostelemaan hiljaisuutta
Säästäminen, tai ainakin turhan kulutuksen välttäminen on tapetilla, koska määräaikainen sähkösopimuksemme ja sitä mukaa varsin edullinen 4,5 snt/kWh hinta päättyy neljän päivän kuluttua. Tiedostan, että ollaan oltu onnekkaita, kun näinkin pitkälle on pötkitty vanhalla sopparilla, mutta samalla moitin itseäni siitä, etten jo keväällä tai keskikesällä lukenut sähköyhtiön lähettämiä uusia tarjouksia, kun ajattelin, että ehtiihän tota myöhemminkin. Ja vielä heinä- elokuun taitteessakin, kun puolivahingossa avasin sen hetkisen tarjouksen, ajattelin, että no en kyllä 13,5 snt hinnalla sopimusta tee, vaan etsin halvemman vaihtoehdon. Se oli virhe. Joskin onneksi tartuin edes sitä seuraavaan 15,95 sentin jatkotarjoukseen ja 2 vuoden määräaikaiseen sopimukseen, joka voi tietysti olla jonkunmoinen moka sekin, mutten halua päivittäin miettiä, mitä sähkö tänään maksaa, vaan tietää sen ennakkoon. Joten jos otetaan hinnan mahdollisesti jossain vaiheessa alentuessa takkiin, niin se on sitten vaan niin. Uskon, että sitä ennen keritään vastaavasti säästää, koska tällä hetkellä alimmat tarjoukset tuntuvat olevan vähintään tuplat tuohon uuteen hintaamme nähden.
Meillä kuluu sähköä tällä hetkellä noin 14500 kWh vuodessa, vaikkei edes lämmitetä sähköllä kuin osittain.
Nyt pitäisi koittaa keksiä, mistä sitä sähköä voi tai kannattaa yrittää säästää niin, että vähän saisi kurottua 1700 euron hinnannousua pienemmäksi. Etenkin kun öljyn hinta on tuplaantunut ja siitä(kin) on tulossa meille liki 2000 euron lisälasku tulevana vuonna. Tietää siis kymppiä per päivä nuo nousut.
Meidän tapauksessa suurin sähkönkuluttaja on mies, muttei kuitenkaan se, josta haluaisin luopua :).
Mies tykkää saunoa joka päivä ja hällä pitää myös aina olla jotain ääntä taustalla, kun on kotona. Eli voi hyvin pitää telkkaria päällä pelkän taustaäänen takia, vaikka istuisi itse lukemassa lehteä.
En tiedä, mitä telkkarit nykyään kuluttaa, mutta saunominen maksaa paljon ja siitä tingitään talven mittaan (tai siis mies on luvannut tinkiä, itse saunon tosi harvoin) saunomalla useammin uimahallilla kuin kotona. Miehellä kun joka tapauksessa on uimahallin vuosikortti, joten uinnit ja saunat on jo ennakkoon maksettu, hyödynsi niitä tai ei.
Toinen merkittävä sähkösyöppö on ollut sähköllä lämpiävää vettä käyttävä pyykkikone, jota polvileikkauksesta kuntoutunut perheen urheilija on pyörittänyt liki päivittäin tai ainakin usein. Se on ollut niinikään päivittäisten hikitreenien vuoksi ymmärrettävää. Nyt kun polvi on taas pelikunnossa ja poika muuttanut takaisin maailmalle, pyykkikoneen kierrokset tipahtavat liki toiseen ääripäähän, kun kaksin ukkelin kanssa ollaan. (Enkä siis pojastakaan olisi halunnut luopua, mutta iloitsen siitä, että on taas kunnossa ja saa tehdä sitä, minkä eteen on tehnyt paljon töitä).
Siinä ne pari pääasiallista helppoa säästökohdetta vissiin on ja ihan mielenkiinnosta rakentelin jopa excel-taulukon, jolla haluan kuukausittain verrata sähkönkulutusta vuoden takaiseen. Josko siitä vaikka tulisi voittajafiilis ja lisää säästömotivaatiota.
Mutta se sähköstä tällä erää. Muutenkin on nyt laitettava kukkaron nyörit tiukemmalle, kun kesällä tuli varsinaisen loman lisäksi tehtyä pieniä reissuja liki joka viikonloppu. Se sai kesän tuntumaan ihanan pitkältä ja siltä, että oltaisiin oltu lomalla enemmänkin kuin kolme viikkoa, joka sekin oli meille poikkeuksellisen paljon ja ensimmäinen noin pitkä yhteinen loma jälkeen ukkelin yksinyrittäjäksi ryhtymisen. Mutta palailen kesäjuttuihin myöhemmin, jos vaan pystyn kouluttamaan itseni siihen, ettei postausten aina tarvitse noudattaa aikajärjestystä, vaan kesästä voi kirjoittaa myös syksyllä, jos ei kesällä kerkiä.
Ilmoittauduin vuoden tauon jälkeen keramiikkakurssille, jossa tavoitteenani olisi tällä kertaa tehdä jotain aiempaa "isompaa", ettei kaappeihin kertyisi enää enempää pieniä kippoja ja kuppeja ja lautasia, joita olen tähän asti tehnyt. Ja joita voisin itseasiassa alkaa kaivella kaappien kätköistä esille ja tarkastella tuorein silmin. Siinä toivossa, että olen jo unohtanut, minkälainen lopputulos tehdessä oli tavoitteena. Se kun aika usein poikkeaa siitä, mitä uunista lopulta tulee ulos ja kestää aina aikansa hyväksyä se, että savea ja etenkään lasitteita ei voi täysin hallita, vaan sattuma puuttuu silloin tällöin peliin. Joskus onneksi niinkin päin, että lopputulos on kivempi kuin se mikä oli mielessä.
Ihan tarkkaan en muista, mille muille kansalaisopiston kursseille olen ilmoittautunut ja milloin ne alkaa, mutta ainakin "kuvataan kännykällä" ja "järkkäri tutuksi"-kurssit klikkasin kalenteriin.
Nauratti, kun kerroin ukkelille tuosta järkkärijutusta ja ukkeli luuli, että aion kurssittautua järjestysmieheksi :). No mikä ettei.
Kuvausaiheiset kurssit vetää paikallinen valokuvaaja, jota en tunne, mutta joka on ilmeisen taitava ja kuulemma myös rento tyyppi. Kuulostaa kivalta.
Kivaa on myös se, että todella pitkästä aikaa (puhutaan vuosista) ja pitkälti aiemmin mainitun hyvää tehneen kesäreissailun & -loman ansiosta olen innostunut kotona suunnittelemaan pientä pintaremonttia ja muitakin maltillisia, mutta mukavia muutoksia.
Parhaillaan olohuoneen lattialla odottaa tekeytymässä panelinippu, jota on tarkoitus yhdessä luottoremppamiehen kanssa alkaa huomenissa latoa seinään kunhan ensin saadaan alta kipsilevy- ja tapettikerrokset purettua pois. Tiedossa on valtavat määrät pölyä, koska aikanaan ylitasoitettiin miehen kanssa inhottava lasikuitutapetti ihan tavallisella, tarkoitukseen sopimattomalla tasoitteella, jonka hiontapölyä oli ilmassa koko kadun mitalta.
Kesälomalla tuli liikuttua päivittäin ja paljon. Enemmän kuin arkena ikinä kerkiää. Myös olo oli sen mukainen eli kaikinpuolin loistava, mutta ei tarvinnut kuin muutaman ensimmäisen työpäivän, kun työtuolissa istuminen tai sähköpöydän ääressä paikallaan seisominen jumitti etenkin takareidet niin, että missään ei oikein ole hyvä olla. Paitsi liikkuessa ja liikettä täytyy nyt vaan saada mahtumaan päiviin edelleen tai ei hyvä heilu. Voin huonosti, jos en liiku.
Puolikkaille pelikierroksille ehtii töiden jälkeen edelleen ja lenkillekin tottakai, mutta sali- tai jumppakorttia en vielä osta, koska tiedän, etten kumpaankaan ainakaan kuluvan kuun mittaan vielä kerkiä niin paljon, että kuukausikortti kannattaisi hankkia. Sen sijaan päätin kokeilla netissä eteen tullutta kuukauden mittaista treenihaasteetta, jonka päivittäiset 20-60 minuutin mittaiset vaihtelevat treenit voi tehdä kotona tai ulkona. Se on ehkä se, mitä just nyt kaipaan. Siis sitä että joku tekee itselleni homman riittävän helpoksi ja samalla monipuoliseksi, eikä tarvi vartavasten lähteä mihinkään.
Tänään on jakson ensimmäinen päivä ja sen verran kurkkasin, että tuloillaan on parinkymmenen minuutin suht köykäinen liikkuvuusharjoite. Se sopii oikein mainiosti, ettei lyö lihakset äkkiseltään jökkiin, kun huomenna ja ylihuomenna pitäisi / saa keskittyä remppahommiin luottoremonttimies Reiskan kanssa.
Tänään kävin myös kontrolliverikokeissa ja toivon, että tulos ei romuta kaikkea tätä, mistä kirjoitin.
Kuulumisiin taas ja kaunista syyskuun alkua!