Etä-etuliite tulee jo korvista ja pelkkä sanan näkeminen tai kuuleminen saa voimaan lähes pahoin.
Etätyö, etäkokous, etäopetus, etäopiskelu, etäyhteys, etäsitä ja etätätä...
Vatsassa asti vellova tunne johtuu toki eniten etäilyyn johtaneesta syystä ja siitä, että kaikesta ajoittaisesta toiveikkuudesta huolimatta tunnelin päässä ei sittenkään näytä olevan valoa näkyvissä.
Mutta liikaa palstatilaa en halua sanalle antaa, vaikka aihe tavallaan alunperin aikomaani aihetta läheltä liippaakin.
Piti nimittäin kirjoitella kotiin värkkäilemästäni työmukavuutta ja -motivaatiotakin lisänneestä toimivasta kotitoimistosta, mutta se saa nyt odottaa. Meni mielenkiinto, kun ensin kuuntelin uutisia uusista koronarajoituksista ja pian sen jälkeen poika lähetti viestiä Ranskasta, jossa palattaneen marraskuun 1. päivä alkaneen poikkeustilan jälkeen normaaliin vasta tammikuun lopulla. Tietää sitä, että urheiluhallit ja sitä mukaa pojan työ ovat katkolla vähintään kolmisen kuukautta, joista ensimmäinen on jo mennyt käytännössä pienen asunnon neljän seinän sisällä lockdownin merkeissä. Silti poiskaan ei voi lähteä, eikä kotona pääse käymään. Huoh. On kyllä kaikenkaikkiaan niin paska juttu (sorit tästä), että piikikäs Kuningas Korona yksinvaltiaana määrittelee, mitä tässä maailmassa saa ja mitä ei saa tehdä. Ja kuka selviää ja kuka ei.
Tiedostan paremmin kuin hyvin olevani onnekas, kun voin itse joka aamu päättää, lähdenkö toimistolle, jossa meitä on nykyään maksimissaan kaksi, vai teenkö töitä kotoa käsin. Ja että ylipäätään on niitä töitä, joita tehdä. Kaikilla ei ole. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta valita koti- ja lähityön tai -opiskelun välillä ja se ahdistaa, koska tiedän että se ahdistaa.
En nyt muutakaan tähän hätään osaa kuin toivoa ihan täydestä sydämestäni jaksamista kaikille, joita Kuningas K ja/tai sen mukanaan tuomat uudet rajoitukset kohtelevat kaltoin tavalla tai toisella. Ja vaikka päätinkin, etten tätä erikseen mainitse, niin kirjoitan nyt vielä kuitenkin, että ei ole epäilystäkään siitä, miksi niitä rajoituksia on oltava. Silti koen, että aiheesta on oikeus ahdistua, jos siltä tuntuu niinkuin juuri nyt tekee.
Palaan kotitoimistoaiheeseen joskus toisella kertaa. Nyt se ei tunnu hyvältä, vaikka onkin ollut itselleni iso ilon aihe.
<3