Mietiskelin eilen illalla aikani kuluksi tulevaa joulua ja sitä, kuinka rauhallinen nykyään olen, kun en enää koe tarvetta tehdä kaikkea alusta loppuun asti itse vain siksi, että voisin kokea täyttäväni jotkut jouluperinteille asetetut normit, joita oikeasti kukaan ei edes ole asettanut, vaan jotka ovat perua jostain mitä en osaa määritellä. Kaikkein todennäköisimmin omasta päästäni.
Jos nauttisin porkkanoiden ja lanttujen kuorimisesta, laatikoiden väsäämisestä, kinkun paistosta, leipomisesta ja lahjojen metsästämisestä, tottakai tekisin ilolla niitä kaikkia ja paljon muutakin. Ja aikanaan teinkin, vaikken nauttinutkaan. Kunnes ukkeli vuosi(kymment)en sitkeän yrittämisen jälkeen sai minut lopulta ymmärtämään, että "Sulta ei kukaan muu vaadi kuin sinä itse". Ja varmemmaksi vakuudeksi pojat ottivat kaulasta kiinni ja sanoivat, että "Älä äiti ressaa, ei se oo niin justiinsa".
Ja todellakin, olen mieluummin lunki oma itseni kuin marttyyriksi heittäytyvä hermokimppu, joka saa joulukinkunkin stressaantumaan niin, ettei se kypsy ikinä, vaan haluaa jäädä ikuisesti uunin rauhaan turvaan. Ja ukkeliparka polkee kolmatta kertaa Lähi-Siwaan ostamaan uutta paistomittaria, koska kuvitellaan, että vika on siinä.
Nykyään meidän joulu syntyy varsin vähällä vaivalla ja tavaksi on tullut, että:
- joulukinkku (kerran vuodessa syödään sianlihaa) tilataan läheisestä maatilan lihakaupasta valmiiksi paistettuna
- laatikot (nimellinen määrä) ja rosolli ostetaan kaupasta tai jos muistan olla ajoissa, tilaan työpaikan lounasruokalasta
- salaatteja ja muita mahdollisia lisukkeita teen ihan mieluusti itse, jos vaan on mukavasti aikaa ja jaksamista, mutta jos ei ole, teen sitten kun taas on
- pipareita leivon, jos siltä tuntuu
- pipareita leivon, jos siltä tuntuu
- ukkeli on värvätty joulutorttuvastaavaksi, mikä on tosi kiva uusi perinne, koska ei todellakaan ole mikään kokkaava mies saati leipuri
- vanhempi poika hankkii kuusen, joka yleensä ostetaan taholta, jonka tuotto menee paikallisen junioriurheilun hyväksi ja joka meillä tuodaan sisälle ja koristellaan vasta aattona tai aatonaattona
- siivotaan ehkä vähän tavallista tarkemmin ja sauna pestään perinteisesti jouluksi (ukkelin hommia, koska hällä on kuulemma paremmat tehot)
- siivotaan ehkä vähän tavallista tarkemmin ja sauna pestään perinteisesti jouluksi (ukkelin hommia, koska hällä on kuulemma paremmat tehot)
- jos pojilla on joku erityinen tarve tai lahjatoivomus (yleensä ei ole, vaikka kuinka koitan kiristää tietoa), se toteutetaan, mutta muuten lahjoja ei ostella, vaan hankitaan tarpeeseen sitten kun/jos sellaista ilmenee
Kaikki muu aika käytetään oleelliseen eli muutamasta ylimääräisestä vapaapäivästä nauttimiseen ilman ennalta määrättyjä aikatauluja.
Kaikki muu aika käytetään oleelliseen eli muutamasta ylimääräisestä vapaapäivästä nauttimiseen ilman ennalta määrättyjä aikatauluja.
Huomaan, että kun olen antantut itselleni luvan olla tekemättä ja varsinkin suorittamatta, saatankin saada aikaiseksi paljon enemmän ja välillä jopa innostua puuhailemaan keittiössä. Sillä erotuksella, että sen minkä teen, teen hyvillä mielin, enkä hampaita kiristellen. Ja vaikka ensin ajattelin, että silloin kun pojat oli pieniä, moinen ei olisi ollut mahdollista, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin ihan hyvin tätä nykyistä kaavaa olisi voinut soveltaa jo silloin, jos vaan olisin älynnyt heti uskoa ukkelia. Toki pieniä lahjoja silloin hankittiin useampi kuin yksi per poika, muttei silloinkaan koskaan mitään ylenpalttisia määriä. Mutta noin niinkuin muuten ei olisi ollut mikään pakko uuvuttaa itseään ihan loppuun.
Syy, miksi ylipäätään aloin poikkeuksellisesti koko joulua mietiskellä, on useammaltakin taholta ilmaan heitetty kysymys "Joko teillä on jouluvalmistelut tehty?". Vastaus siihen omalla kohdallani lienee se, että kyllä on tehty. Joulukinkun tilasin eilen ja pojille olen ostanut toiveidensa mukaisen yhden lahjan kummallekin. Loppu hoituu sen kummemmin valmistelematta.
Todellisille jouluihmisille tämä on vamasti vuoden parasta aikaa, kun saa puuhata ja touhuta sydämensä kyllyydestä, enkä todellakaan halua pilata kenenkään iloa, vaan vastailen kiltisti "Hyvää joulun odotusta"-toivotuksiin "Kiitos samoin". Mutta ollakseni rehellinen, huokaisen helpotuksesta, kun aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin alkava (erityisesti kaupallinen) joulutouhotus on ohi ja voidaan taas palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.