PULMAREIS(SU)

Eipä paljon osuvampaa sanaa löydy kuvaamaan meidän menneen viikonlopun tapahtumia kuin vironkielinen käännös sanalle häämatka (= pulmareis).

Meidänhän siis oli tarkoitus ukkelin kanssa lähteä juhlistamaan Hopeahääpäivää pidennetylle viikonloppureissulle Pärnuun. 

Järjestelyt olin hoitanut poikkeuksellisesti siltä pohjalta, että koska kyseessä on jokseenkin merkittävä merkkipaalu ja spesiaali tapaus, en tapojeni mukaan käännä jokaikistä kiveä ja nettisivua löytääkseni sen edullisimman vaihtoehdon, vaan nyt mennään mukavuus edellä. Sen verran harvoin kuitenkin missään käydään.

Tarkoitus oli aloittaa matka torstai-iltana Silja Europan De Luxe-hytissä Helsingistä Tallinnaan, mutta toisin kävi. 

Matka meni ihan mukavasti ensimmäiset 50 kilometriä Karkkilan ABC:lle asti, jossa pysähdyttiin pyynnöstäni tankkaamaan, ettei Viron puolella tarvi. 

Katsottiin, että aikaa lähtöselvitykseen on ihan mukavasti, joten ilman kiirettä saadaan mennä. Vaan samantien, kun menin sanomaan ääneen, että "Vitsit, mutta olen odottanut tätä, vaikka vähän samalla huolestuttaa, kun on niin levollinen ja hyvä fiilis (joka ikävä kyllä yleensä tietää sitä, että jotain epämieluisaa tapahtuu)", auto alkoi nykiä.

Sydän heitti samantien muutaman ylimääräisen voltin ja ajateltiin molemmat yhteen ääneen, että ei voi olla totta! Ei tänään.

Koitettiin jatkaa matkaa, mutta auto nyki vaan koko ajan enemmän ja enemmän samalla kun mies sanoi, että "Arvaa mitä? Tankkasin bensaa..(diesel-autoon, joka on meillä ties kuinka mones peräkkäin)"  En oikein edes tiedä, mitä ajattelin. Ensin tottakai kävi mielessä ihan hirmu epätoivo, ja mietin, että miten voi olla, että kaikista maailman päivistä justiin tänään käy ensimmäistä kertaa ikinä moinen moka, joka tuntui ihan uskomattomalta. Mutta toisaalta olin helpottunut siitä, että nykimiselle löytyi syy. 

Tökkivä ajo tuntui pelottavalta ja samalla kun hivenenhysteerisesti anoin, että mies pysäyttäisi johonkin tien varteen ennenkuin kone leikkaa kokonaan kiinni, soitin varmaan vähän paniikinomaisen puhelun Falckin tiepalveluun. Keskustelu tuntui kuitenkin etenevän niin piinaavan hitaasti (luulen, että luurin toisessa päässä olevan rooliin kuuluu esiintyä korostetun rauhallisesti), että ukkelin hermo ei kestänyt, vaan päätti jatkaa eteenpäin. Siitä sitten nyittiin Vihdin kirkonkylän VPK:n kautta kysymään tietä lähimmälle korjaamolle, jonne asti päästiin juuri ja juuri ennenkuin auto teki stopin. Viimeinen ylämäki huoltohalliin hoidettiin työntämällä mies- ja naisvoimin.

Korjaaja otti meidät vastaan ihan tyynen rauhallisesti, vaikka jonossa oli hommaa ihan riittämiin muutenkin. Iso kiitos siitä hänelle.

Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin valuttaa koko tankin sisältö (liekö 60 litraa) kapeaa letkua pitkin kanistereihin. 

Voin sanoa, että sitä verkkaista polttoaineen tippumista ja kellon viisareiden samanaikaista vinhaa pyörimistä seuratessa mieleen hiipi pienoinen masennus, koska mitään mahdollisuuksia ehtiä laivaan ei enää ollut. Eikä varmaa tietoa siitäkään, oliko 15 kilometrin ajo ehtinyt tehdä isompaa hallaa moottorille. Jos, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi hinausauton tilaaminen.

Soitin kuitenkin Tallinkille ja selitin tilanteen kysellen samalla varmuuden vuoksi paikkaa aamulaivaan, joka järjestyikin. Olin ihan varma, että alkuperäisestä arvokkaammasta varauksesta ei enää mitään hyvitystä niin myöhäisellä muutoksella saa, mutta virkailija kysyikin ystävällisesti, että "Kuis te halua käyttää erotuksen? Laitanko teille laivarahaa meno- eli tulomatkalle?" Eli ei onkelmaa..   

 Tiptip... 

Ensimmäinen kanisteri aluillaan ja kaksi vielä odottaa.

Onni onnettomuudessa oli se, että tankissa oli pohjalla sen verran paljon dieseliä, ettei siihen sekoittunut bensa ehtinyt tehdä isompaa vahinkoa. 

Helpotus oli melkoinen, kun uuden tankkauksen jälkeen moottori hyrähti ihan normisti käyntiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Piti vaan päättää, minne.

Kotiin ei huvittanut palata, koska oltiin sentään jo Vihdissä asti ;), joten päädyttiin varaamaan hotellihuone Helsingistä, vaikka hinta hirvittikin. 

"Edullisin" oli yllättäen Sokos Hotelli Presidentti ihan keskustassa. (Jos unohdetaan 36 euron parkkimaksu, jonka jälkeen ei niin edullinen enää ollutkaan). 

Vastaanotossa oli ihan hirmu ihana virkailija, jolle kerroin, että itse asiassa meidän ei pitäisi olla täällä laisinkaan, vaan 25-vuotishäämatkalla laivassa. Ja että nyt tarvittaisiin kepeää ja rauhallista huonetta, koska psyyke ei nyt kestä mitään levotonta.

Presidentissä on sisustettu kerrokset teemoittain, joista meille valikoitui kesäinen juhannus. On vaan niin kepuli kamera kännykässä, että sillä ei tämän parempia kuvia saa.

Toisen sängyn viereisellä seinällä oli jättimäisen hyttysen kuvalla varustettu ryijy. Sinällään hauska yksityiskohta.

Ei paljon muuta ehditty kuin potkaista kengät jalasta, kun oveen koputettiin ja samainen ihana vastaanottovirkailija (Susanna nimeltään) toi meille jäissä pullon skumppaa ja suklaata, että reissu jatkuisi vähän paremmissa merkeissä. Itkuhan siinä tuli, kun oli mielestäni niin ihana ele.

Valehtelisin, jos väittäisin, että aamulla ei enää yhtään harmittanut, koska laskin edelleen mielessäni niitä maahan valutettuja euroja (90), korjaamolaskua (250), hotellihuoneen hintaa (167) ja parkkimaksua (36), mutta sitten muistin yhden viisaan isäni vakiomotoista: "Niin kauan kuin ihmisille ei käy kuinkaan, kaikki on hyvin". Ja se oli piste sille episodille. Ja sitäpaitsi sekä auton korjaaja että paikalla samaan aikaan olleet pari miespuolista asiakasta kaikki vakuuttivat, että "Tällaista sattuu kuule harva se päivä", joka vähän helpotti. 

Pahoittelut kliseisiä jalkakuvia kammoaville (siksi vain pienessä koossa), mutta oli ihan pakko ottaa muistoksi siitä hetkestä, kun vihdoin laivalle asti päästiin. Oli niin ihanan lämmintä ja tyyntä ja mielikin jo enemmän siinä hetkessä kuin mennessä.

Tallinnasta Pärnuun on 130 km matkaa, jonka kuviteltiin hyvinkin parissa tunnissa taittuvan, mutta ennen kuin oltiin ulos laivasta ja kaupungista, aikaa oli kulunut kolme varttia. Mutta mikäpä kiire siinä enää, kun alkuperäinen aikataulu oli joka tapauksessa menetetty. 

Majoituksen olin varannut netissä paljon hyviä arvosteluja saaneesta Hedon Spa & Hotel:lista, joka on rakennettu satoja vuosia vanhan mutakylpylän yhteyteen aivan Pärnun valkohiekkaisen rannan läheisyyteen.

Jälleen varsin kehnossa kännykkäkuvassa näkyy kunnostettu mutakylpylä, jonka takana pilkottaa hieman hotellin kokonaan uusi, meren puolella oleva osa, jossa meidänkin huone sijaitsi.

Jos ikinä milloinkaan matkustatte Pärnuun varsinkin pariskuntana tai muuten vaan aikuisporukalla, voin todella lämpimästi suositella Hedonia. Aivan ihanan siisti ja rauhallinen paikka, loistosijainti ja ystävällinen henkilökunta. 

Merinäköalalla varustettu huone oli ihanan rauhallisin värein harmonisesti ja omaan makuuni sopivan yksinkertaisesti sisustettu.

Jos huoneen varaa hotellista suoraan niinkuin itse tein (koska hinta oli edullisempi kuin esim. Booking.comissa), hintaan kuuluu tervetuliaisina pullo kuohuviiniä. Jäi tosin nauttimatta, mutta otin mukaan muistoksi.

Ja jälleen kerran meitä oli muistettu kauniilla eleellä. Kortin kera paikallisia käsintehtyjä suklaakonvehteja.. <3

Huoneen hintaan kuului "normaalin" spa-osaston käyttö. Pyyhkeet oli sitä varten valmiiksi pakattu merihenkisiin kasseihin, jotka  sai heittää olalle, kun ensin oli pukeutunut niin ikään huoneesta löytyviin kylpytakkeihin ja -tossuihin. 

Normi-span lisäksi Hedonissa on myös "Silent spa", johon tietysti ukkelin kanssa vahingossa ensin tölväistiin. Ja jos aikaa olisi ollut yhtään enemmän, olisin halunnut mennä sinne ihan oikeasti ja varata jonkun ihanan rentouttavan hoidon. Niin todellakin nimensä mukaisen rauhoittavalta paikka vaikutti pelkästään vastaanoton perusteella.

Myös hotellin aamiainen oli ihan super. Paljon, paljon parannettu versio perus-suomalaisen hotellin aamupalasta, joka sekin tosin on itselleni varsin riittävä.

Tarjolla oli vaikka mitä skumpasta puuroon ja kaikkea siltä väliltä, jos ei enemmänkin. Ja kaikki kauniisti katettuna.  Skumppaa tosin en nähnyt kenenkään muun heti aamusta kilistelevän kuin samaan aikaan paikalle sattuneen suomalaisen "tyttö"porukan.  Samaan olisin saattanut eri olosuhteissa tosin langeta itsekin, mutta oltiin ukkelin kanssa lähdössä pelaamaan, joten ei sopinut kuvioon. Eikä kyllä muutenkaan houkuta hönö pitkin helteistä päivää. Sellainen olo kun itselleni kuoharista tulee.





Golfkentältä ei tullut otettua yhtään kuvaa, eikä siitä muutenkaan sen enempää, mutta pakko kertoa, että kun käytiin ilmoittautumassa caddiemasterille (nuori kaunis tyttö, jonka myöhemmin kuultiin olevan Viron naisten judokamestari), hän heläytti suht hyvällä suomen kielellä, että "Teille tulee uksi meidan jasen mukaan. Han on sellainen oikein kiva mies. Sellainen normaali Herra" :D . Alkoi niin huvittaa tuo "normaali herra", joka ei kyllä lopulta pitänyt paikkaansa, koska meidän peliseura oli paljon enemmän. 73-vuotias gentlemanni, joka tiesi kaikesta kaiken. Saatiin neljän tunnin pelikierroksen aikana niin mielenkiintoinen ja kattava Viro-katsaus, ettei vastaavaa olisi varmaan ikinä kuultu vartavasten maksetun opaskierroksen aikana.









Sunnuntai-aamu valkeni yhtä aurinkoisena ja lämpinä kuin muutkin siihen astiset, mutta oli lähdettävä ajelemaan kotiinpäin.





Laivamatkat molempiin suuntiin tehtiin Tallinkin Megastarilla, joka on varsin siisti ja näppärä alus. Ja takaisin tullessa olin varannut autolle "tallipaikan", joka tarkoittaa paikkaa suoraan tax freen ovien takana. Ideana se, että ostokset pystyy kantamaan kätevästi suoraan autoon.

Meidän ostoksissa (ripsiväri, huulipuna ja xylitol-purkkaa...) ei tosin ollut kantamista, mutta muuten tallipaikka osoittautui tosi käteväksi, koska sieltä pääsi ajamaan laivasta ulos ensimmäisten joukossa. Ei tarvinnut iän kaiken istua autossa ja odottaa käynnistyslupaa. Tullaan hyödyntämään samaa jatkossakin mennen tullen, koska hintaa oli vaan kymppi, jonka senkin saa takaisin, jos osteskelee riittävästi.

Paluumatkalla meillä oli myös liput Comfort loungeen, joka sekin oli varsin kiva juttu. Hintaa taisi niilläkin olla kympin verran, mutta samaan hintaan sai hyödyntää tarjolla olleet lehdet, kahvit, limut ja snacks-tyyppiset pikkupurtavat, joten maksoivat itsensä jo siinä takaisin.

Jos unohdetaan eurot, niin pitkästi plussan puolelle jäi tämä pulmareissu, jolla oli todellakin hyvää tekevä vaikutus. Olen ollut koko viikon jotenkin ihan eri ihminen, vaikka yhden tutun sanojen mukaan "Ilma on kuin morsian, yhtä kylmä ja epävakaa :)"