Ajattelin pitkästä aikaa palata jonninjoutavan viikkokatsaukseni pariin, mutta ennen sitä haluan kiittää tuhannesti kaikkia edellistä postaustani kommentoineita. Ketjusta muodostui oikea kaikkien aikojen viestimaratoni, joka todellakin yllätti. Kiitos siitä!
Kulunut viikko oli sikäli poikkeuksellinen, että aikaa meni muuhunkin kuin jahkailuun ja haaveiluun. Jotenkin ihan hirmu hyvä olo, kun tuli pitkästä aikaa tehtyäkin jotain. Sellaisia pieniä takaraivossa painaneita juttuja.
Ja vaikka päätin, etten enää selittele mitään, niin pakko nyt kuitenkin muka erikseen ilmoittaa, että kuvien ei ole nyt tarkoituskaan olla hyviä, koska en pysty tekemään ja kuvaamaan samaan aikaan. Panostan jälkimmäiseen joskus toiste.
***
Ja vaikka päätin, etten enää selittele mitään, niin pakko nyt kuitenkin muka erikseen ilmoittaa, että kuvien ei ole nyt tarkoituskaan olla hyviä, koska en pysty tekemään ja kuvaamaan samaan aikaan. Panostan jälkimmäiseen joskus toiste.
***
Sen jälkeen kun puolitoista vuotta sitten päätin karsia kaikki koti- ja sisustusaiheisten lehtien tilaukseni, joiden paljous aiheutti enemmän ahdistusta kuin iloa, olen alkanut taas aika ajoin poikkeilla kirjastossa. Ja jotenkin siinä on pitkän tauon jälkeen joku erityinen viehätys.
Perjantain käynnillä mukaani tarttui pari keskenään täysin erilaista viherkasvikirjaa. Alkaa nimittäin viherkasvi-innostus täälläkin nostaa päätään ensimmäistä kertaa jälkeen 80-90-lukujen, eikä huvita enää vääntää vitsiä omasta kehnosta viherpeukalostani, vaan olen päättänyt tehdä asialle jotain.
![]()
Monissa blogeissakin esitelty Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken Green Home Book on visuaalisesti todella kaunis, mutta teksti kaltaiselleni ikänäköiselle niin pienellä fontilla kirjoitettu (joskin taitavasti aseteltu sekin), että selailin enimmäkseen kauniita kuvia.
Toinen lainaamani opus on sensijaan painettu jo parikymmentä vuotta sitten, ja kirjan ulkoasu sen mukainen, mutta aihe viherkasvien sisäilmaa parantavasta vaikutuksesta on kiinnostava.
Sitä en kuitenkaan olisi uskonut, että kuivakalta vaikuttava teksti NASA:n tekemistä sisäilmatutkimuksista on niin koukuttavaa. Alunperin kun oli lähdetty tutkimaan sitä, miten umpinaisessa tilassa pystytään parhaiten puhdistamaan sisäilmaa, jonka laatu tulee avaruuslennoilla olemaan ongelma.
Testiä varten rakennettiin mahdollisimman hyvin eristetty umpio mahdollisimman ikävistä rakennusmateriaaleista ja testattiin sisäilman vaikutuksia ihmisiin. Sanomattakin selvää, että kaikki tilassa vierailleet saivat kaikenlaisia ikäviä oireita. Ne kuitenkin lievittyivät merkittävästi, kun umpiossa alettiin kasvattaa viherkasveja.
Sitä kirja ei kerro, sujautettiinko sukkulaan kaarisulkasaniaisia tai viirivehkoja astronauttien kaveriksi, mutta mm. näillä kahdella kasvilla on NASAn tutkimusten mukaan erityisen hyviä ilmaa puhdistavia vaikutuksia. Ja jotenkin innostuin aiheesta niin, että päätinkin alkaa valita kasveja kotiin noista ilmanpuhdistuslähtökohdista, enkä niinkään pelkän ulkomuodon perusteella. Voi tosin olla, että tämä lento loppuu lyhyeen.
Lauantaina rohkaistuin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni vaihtamaan vähäisille olemassaoleville viherkasveilleni mullat, kun olin ensin kuusi kertaa katsonut ohjeet Biolanin sivuilta. Ja hyvä oli, että katsoin, koska muuten olisin järkeillyt homman niin, että vaihdan varmuuden vuoksi samantien mahdollisimman isoihin ruukkuihin, että on sitten varmasti kasvunvaraa. Mutta nyt toimin täsmälleen ohjeiden mukaan ja valitsin halkaisijaltaan ainoastaan sentin-pari aiempia suuremmat ruukut. Ja mullankin esikastelin ensin ämpärissä niinkuin neuvottiin, ettei kovetu paakuksi, jos ensin kuivana lisää ja sitten hulluna kastelee. Tätä(kään) en olisi ikinä älynnyt itse.
![]()
![]()
Arvasin, että sanomistahan siitä tulee, kun valjastin ruokapöydän mullanvaihtoon, mutta kuvan liina ei sentään ole meidän juhlapöytäliina :).
Tai siis oikeasti oli kyllä jossain kesän pihajuhlissa, mutta sittemmin on toiminut yleissuojana aina kun sohlaan.
Aloe Vera päätti hajota palasiksi, joten sitä en edes yrittänyt pönkätä takaisin multaan, vaan säästin muutaman pätkän ja laitoin maljakkoon.
Näyttävät ihan hauskoilta niinkin. Heitän pois sitten, kun eivät enää näytä.
Sunnuntaina oli kaunis, aurinkoinen päivä, mutta kulutin siitä suurimman osan siivoamalla piharakennuksen varastotilaa, jonne olen jo kauan haaveillut nikkaroivani tulipalossa tuhoutuneen höyläpenkin tilalle itselleni jonkunlaisen yleispätevän askartelupöydän, jonka ääressä voisin värkätä mitä huvittaa. Mutta ennenkuin ehdin aloittaa tämä(kin) aloittamista vaille valmiina olevan projektini, helppoakin helpompi ratkaisu löytyi yllättäen sieltä, mistä niin moni muukin yllätys nykyään, eli Lidlistä. Siellä oli myynnissä kolmesta metrin mittaisesta ja 60 cm syvästä taittopöydästä koostuva kokonaisuus hintaan 49,90 euroa.
![]()
Ja kas, nyt meikäläisellä on kolme metriä tilaa tehdä ihan mitä vaan. Rakennuksessa on lämmitys, joten pöydän ääressä tarkenee tehdä kaikkea, mitä sisälläkin. Vaikka ommella, jos huvittaa (ei enää nykyään yleensä huvita). Eikä tarvi korjata kaikkea heti pois. Olen iloinen. Paitsi että eihän tuo kevytpöytäratkaisu mikään järin kestävä ole. 30 kiloa per pöytälevy saa maksimissaan ladata painoa, joten ei mitään hirmu moukarointia kestä.
Ja kas, nyt meikäläisellä on kolme metriä tilaa tehdä ihan mitä vaan. Rakennuksessa on lämmitys, joten pöydän ääressä tarkenee tehdä kaikkea, mitä sisälläkin. Vaikka ommella, jos huvittaa (ei enää nykyään yleensä huvita). Eikä tarvi korjata kaikkea heti pois. Olen iloinen. Paitsi että eihän tuo kevytpöytäratkaisu mikään järin kestävä ole. 30 kiloa per pöytälevy saa maksimissaan ladata painoa, joten ei mitään hirmu moukarointia kestä.
Maanantai-iltana maalasin kolmanteen kertaan ukkelin läppäripöydän, joka alunperin oli Ikean kirkkaanpunainen Malm-aputaso, jonka jo vuosia sitten maalasin vääränlaisella maalilla valkoiseksi, ja josta väri sittemmin rullautui hiirikäden kohdalta ikävästi mytyiksi. Ei mikään varsinainen olohuoneen nurkan kaunistus siis. Mutta koska en ole onnistunut löytämään muodoltaan yhtä simppeliä ja mitoiltaan yhtä täsmästi paikkaansa sopivaa uutta pöytää, päätin vielä kertaalleen poistaa kannesta vanhat maalit ja maalata uudelleen. Ei vaan pari kerrosta riittänyt. Eikä kolmekaan. Jos ei väri nytkään pysy, saa mokoma pahvikasa lähteä. Ellen sitten teetä siihen lasikantta.
![]()
Tiistaina hain postista tilaamani ilmakasvit. Huvitti, kun olin mielessäni varautunut kantamaan kotiin jonkun jättisuuren paketin, mutta se olikin ihan minikokoinen, ja meinasi jo iskeä epätoivo, kun paketin sisällä olleen paperikäärön sisältä paljastui aina vaan seuraava ja seuraava käärö, ja ajattelin jo, että lähetys sisältää sittenkin pelkkää ilmaa, eikä kasveja lainkaan.
Mutta sieltähän ne söpöläiset paljastuivat:
![]()
En nyt justiin muista, mitä Tillandsioita nuo keittiön pöydälle tiimalasien kaveriksi päätyneet pikku käkkyrät ovat, mutta on ne vaan aika vekkuleita. Eivät tosiaan tarvi multaa, vaan ottavat ravinteet ilmasta. Ja riittää, kun kerran viikossa upottaa vartiksi veteen, tai vaihtoehtoisesti sumuttelee parin päivän välein. Itse ajattelin tehdä lauantaista kasvien kylpypäivän. Kuivatellaan sitten yhdessä sohvalla ja katsotaan lauantaitanssit :).
Tilasin pari muutakin Tillandsiaa. Vähän isompia kuin nämä, mutta minejä nekin. Että jos jotakuta nämä kiinnostaa, niin ainakin Huone ett Rum-verkkokaupasta löytyy. Sieltä tilasin omani, kun täältä meiltä ei kaupoista löydy.
Keskiviikkona oli Kansainvälinen naistenpäivä, jota en taaskaan olisi omatoimisesti muistanut, Ja jos ihan rehellinen olen, niin valehtelisin, jos väittäisin, että aina kyseisenä päivänä muistan ihan tosissani syventyä ajattelemaan päivän alkuperäistä tarkoitusta ja sitä, että kaikkialla maailmassa ei naisten asiat todellakaan ole ollenkaan niin hyvin kuin täällä meidän turvallisessa Koti-Suomessa. Sitä vaan tulee elettyä tätä omaa helppoa naisen elämäänsä.
Paitsi että ei se sittenkään ihan niin helppoa ole sikäli mikäli tähän oman ukkelini syntymän aikoihin ilmestyneeseen mainokseen on luottamista.
![]()
Torstaina tympäännyin kaikkiin talon verhoihin, joita en ole vaihtanut vuosikausiin. Alkoivat yhtäkkiä vaikuttaa kovin pliisuilta, mitä ovat kyllä olleet koko ajan, mutta se on juurikin se syy, miksi olen ne alunperin valinnut.
Tutkailin valikoimia netistä, ja Jotexin sivuilla jumitin katsomaan näitä Bladen-verhoja, jotka jo näin meidän olkkarissa, mutta pitänee nyt kumminkin vähän toppuutella tätä viherkasvi-innostusta. Enkä tietenkään halua, että NASAn vinkeillä kasvattamani aidot kasvit joutuvat kilpailemaan verhokuosin kanssa...
![]()
Myös surkuhupaisa betoniruukkujen valmistusprojektini nytkähti vihdoin oleellisesti askeleen eteenpäin, kun sain kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein hankittua säkillisen kuivabetonia, joka nyt odottaa tallissa valkoiseksi maalatun pöydän poistumista paikalta. Ennen sitä ei parane alkaa pöllyttämään, mutta nyt on jo ihan sellainen vahva kutina, että kohta pyörähtää ruukkutehtailu käyntiin. Kun on nyt se pitkä työpöytäkin.
Iloista viikonloppua!
Tiistaina hain postista tilaamani ilmakasvit. Huvitti, kun olin mielessäni varautunut kantamaan kotiin jonkun jättisuuren paketin, mutta se olikin ihan minikokoinen, ja meinasi jo iskeä epätoivo, kun paketin sisällä olleen paperikäärön sisältä paljastui aina vaan seuraava ja seuraava käärö, ja ajattelin jo, että lähetys sisältää sittenkin pelkkää ilmaa, eikä kasveja lainkaan.
Mutta sieltähän ne söpöläiset paljastuivat:
En nyt justiin muista, mitä Tillandsioita nuo keittiön pöydälle tiimalasien kaveriksi päätyneet pikku käkkyrät ovat, mutta on ne vaan aika vekkuleita. Eivät tosiaan tarvi multaa, vaan ottavat ravinteet ilmasta. Ja riittää, kun kerran viikossa upottaa vartiksi veteen, tai vaihtoehtoisesti sumuttelee parin päivän välein. Itse ajattelin tehdä lauantaista kasvien kylpypäivän. Kuivatellaan sitten yhdessä sohvalla ja katsotaan lauantaitanssit :).
Tilasin pari muutakin Tillandsiaa. Vähän isompia kuin nämä, mutta minejä nekin. Että jos jotakuta nämä kiinnostaa, niin ainakin Huone ett Rum-verkkokaupasta löytyy. Sieltä tilasin omani, kun täältä meiltä ei kaupoista löydy.
Keskiviikkona oli Kansainvälinen naistenpäivä, jota en taaskaan olisi omatoimisesti muistanut, Ja jos ihan rehellinen olen, niin valehtelisin, jos väittäisin, että aina kyseisenä päivänä muistan ihan tosissani syventyä ajattelemaan päivän alkuperäistä tarkoitusta ja sitä, että kaikkialla maailmassa ei naisten asiat todellakaan ole ollenkaan niin hyvin kuin täällä meidän turvallisessa Koti-Suomessa. Sitä vaan tulee elettyä tätä omaa helppoa naisen elämäänsä.
Paitsi että ei se sittenkään ihan niin helppoa ole sikäli mikäli tähän oman ukkelini syntymän aikoihin ilmestyneeseen mainokseen on luottamista.
Torstaina tympäännyin kaikkiin talon verhoihin, joita en ole vaihtanut vuosikausiin. Alkoivat yhtäkkiä vaikuttaa kovin pliisuilta, mitä ovat kyllä olleet koko ajan, mutta se on juurikin se syy, miksi olen ne alunperin valinnut.
Tutkailin valikoimia netistä, ja Jotexin sivuilla jumitin katsomaan näitä Bladen-verhoja, jotka jo näin meidän olkkarissa, mutta pitänee nyt kumminkin vähän toppuutella tätä viherkasvi-innostusta. Enkä tietenkään halua, että NASAn vinkeillä kasvattamani aidot kasvit joutuvat kilpailemaan verhokuosin kanssa...
Myös surkuhupaisa betoniruukkujen valmistusprojektini nytkähti vihdoin oleellisesti askeleen eteenpäin, kun sain kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein hankittua säkillisen kuivabetonia, joka nyt odottaa tallissa valkoiseksi maalatun pöydän poistumista paikalta. Ennen sitä ei parane alkaa pöllyttämään, mutta nyt on jo ihan sellainen vahva kutina, että kohta pyörähtää ruukkutehtailu käyntiin. Kun on nyt se pitkä työpöytäkin.
Iloista viikonloppua!